Runkoverkkoa yritetty yli kymmenen vuotta – nyt meni maaliin

Maailmanpankin logistiikan toimivuutta mittaavissa vertailuissa Suomen kauppakumppanit Saksa ja Ruotsi ovat aina olleet kärkikahinoissa mukana, kun taas Suomi ylsi tänä vuonna kymmenennelle sijalle. Häviäminen Ruotsille on aina ollut karvasta, mutta siitä voi myös oppia. Keskeiset Ruotsin opit liikennejärjestelmän kehittämisessä ovat liikenteen pitkäjänteinen suunnittelu ja riittävän rahoitustason turvaaminen väylien korjaamiselle ja kehittämiselle.

Liikenne- ja viestintäministeriö on nyt listannut runkoverkkoon kuuluvat tiet ja radat ja määritellyt väylille palvelutason. Periaatteessa idea on se, että määritellyt väylät muodostavat ikään kuin liikennejärjestelmän verisuoniston, jossa erityisesti pitkämatkainen liikenne kulkisi sujuvammin ja ennakoidummin.  Tieto pääväylistä ja niiden palvelutasosta ohjaisi jatkossa myös Ruotsin oppien mukaisen 12-vuotisen liikennesuunnitelman laatimista. Aina ei kuitenkaan kaikki mene kuin Strömsössä. Viimeistään ensi hallituskaudella testataan, kuinka puolueilta sujuu siirtyminen sitoutuneisuutta vaativaan pitkäjänteiseen liikennesuunnitteluun.

Runkoverkkoa on yritetty saada monta kertaa maaliin siinä onnistumatta. Kaikilla aikaisemmilla kerroilla esitykset ovat kaatuneet alue- tai puoluepoliittisiin vääntöihin ja ristiriitoihin. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin olennaisesti erilainen. Liikenne- ja viestintäministeriö muutti kesällä hyväksyttyä maantielakia (laki maanteistä ja liikennejärjestelmästä) niin, että päätöksen runkoverkosta tekee ministeriö eikä valtioneuvosto.  Muutos voi olla lopulta koko maan etu, jos liikennejärjestelmän systemaattinen kehittäminen saadaan tätä kautta eteenpäin.

Jotain vanhaa, jotain uutta ja jotain lainattua. Näin voisi kuvata syksyn alussa lausunnoille tullutta runkoverkkoesitystä.  Aiemmat kaatuneet runkoverkkoesitykset ovat selvästi olleet perustana, kun uutta esitystä on rakennettu. Runkoverkkoon sisältyy tavoitteet ratojen akselipainolle ja tiestön ja ratojen nopeustasoille. Vientikuljetuksille ratojen akselipainolla ja tiestön ja ratojen nopeustasolla on todellista merkitystä.  Vaikka tavoitteet voisivat olla kunnianhimoisempiakin, niin tällaista palvelutasoajattelutapaa kauppakamarit ovat ajaneet liikenneohjelmallaan. Uutta esityksessä oli erityisesti se, että esityksessä oli tiestön osalta huomioitu aiempaa paremmin poikittaisyhteydet ja yhteydet vientisatamiin. Myös talousalueita oli nivottu tiiviimmin yhteen ja Lapin saavutettavuus oli hitusen paremmalla mallilla. Liikenne- ja viestintäministeriön runkoverkkoesitykseen tuli kuitenkin huikeat 211 lausuntoa, joista lähes jokaisessa ehdotettiin muutoksia ministeriön esitykseen.  Lausuntojen määrä kuvaa hyvin sitä kuinka tärkeitä liikenneyhteydet ovat viennille ja alueiden elinvoimalle. Keskuskauppakamarin Alueiden kilpailukyky -selvityksen mukaan liikenneyhteydet ja osaavan työvoiman saatavuus ohjaavat eniten yritysten sijoittumista. Kuukauden luku-urakan jälkeen ministeriö piirsikin karttaan lisää pääteitä ja ratoja. Mikä lopulta sitten muuttui?

Ensimmäiseksi maakuntakeskuksiin ja vientisatamiin johtavat väylät linkitettiin entistä johdonmukaisemmin runkoverkkoon.  Maakuntakeskusten osalta tämä tukee alueiden saavutettavuutta ja elinvoimaa. Ratojen osalta tämä on viesti kestävämmän tavarankuljetuksen puolesta ja lupaus siitä, että ratojen palvelutasosta pidetään aiempaa parempaa huolta. Yritysten toiveissa on, että vientisatamiin johtavien ratojen akselipainot ovat riittävät erityisesti itäliikenteessä ja myös ratapihojen sujuvuuteen panostetaan.

Toiseksi länsirannikon asema. Lausunnoilla olleessa esityksessä rannikon valtasuoni, kasitie oli mukana vain pätkittäin. Tämä ei olisi palvellut vientirannikkona tunnetun alueen pitkämatkaisia kuljetuksia. Nyt länsirannikon kasitie on mukana koko pituudeltaan.

Kolmanneksi kaikissa runkoverkkoesityksissä ongelmana on ollut se, että Lapin kohdalla runkoverkossa on ollut selvä aukko. Yhteydet rajoille ovat myös olleet puutteelliset ja paikoin jopa olemattomat.  Nyt runkoverkkokarttaan piirrettiin lisäyksenä älytienä tunnettu valtatie 21 ja yhteys Norjaan.  Myös yhteydet Venäjälle ja rajanylityspaikoille paranivat. Lisäysten jälkeen runkoverkossa huomioitiin hieman paremmin myös pääkaupungin lentoliikennehubin ja satamayhteyksien merkitys koko Suomelle.

Nyt valmistunut liikenteen runkoverkko, listaus pääväylien verkosta, sisältää tuhansia kilometrejä teitä ja ratoja.  Näiden väylien sujuvoittaminen edistää Suomen kilpailukykyä tehokkaasti. Jatkossa on huolehdittava siitä, että nyt määriteltyjen pääteiden ja ratojen kehittämiseen todella löytyy yhteistä sitoutuneisuutta – ja resursseja. Määrittely ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että kaikki munat laitetaan yhteen koriin. Elinkeinoelämän kuljetusten kannalta on kohtalokasta, jos ne väylät, jotka eivät runkoverkkoon päässeet, unohdetaan. Joukossa on niin vientiväyliä, jotka jäivät kuljetusmäärissä aivan runkoverkon rajoille kuin suuri osa vähäliikenteistä tieverkkoa, jota tarvitaan jatkossakin raaka-ainevirtojen, puun, maidon ja kaivannaisten kuljettamiseen.

 

Kirjoitus on julkaistu Tie ja Liikenne -lehdessä 13.12.2018.