Arvoisa valtiovarainministeri, arvoisat Keskuskauppakamarin Suureen veropäivään osallistujat,
Tervetuloa perinteiseen Suureen veropäivään, joka järjestetään jo 35. kerran! Suuressa veropäivässä Keskuskauppakamari haluaa koota yhteen verotuksen parhaat asiantuntijat yrityksistä, virkakunnasta, poliitikoista ja akateemisesta maailmasta keskustelemaan verotuksen ajankohtaisista ja tulevista kysymyksistä. Onkin mukava nähdä teitä näin runsaslukuisena täällä paikan päällä.
Hallitus esitti budjettiriihessään esittää vuodelle 2023 budjettia, joka on 8,1 miljardia euroa alijäämäinen. On ymmärrettävää, että koronapandemian, Venäjän sotapolitiikan johdosta tehtävän varautumisen tai energiahuollon turvaamiseksi on menoja lisätty väliaikaisesti.
Isompi ongelma on se, että näihin kriiseihin liittymättömiä pysyviä menoja on samalla lisätty useilla miljardeilla euroilla tämän vaalikauden aikana. Samalla hallitusohjelmassa luvatut rakenteelliset uudistukset näiden menojen rahoittamiseksi ovat jääneet vaatimattomiksi.
Tämän seurauksena valtiontalous jatkaa Valtiovarainministeriön tuoreen taloudellisen katsauksen mukaan kriisien jälkeenkin voimakasta, noin 8 miljardin euron velkaantumista yli ennustehorisontin vuoteen 2026 saakka.
Tämä hallituskausi onkin tuonut julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyysvajeen oheen myös keskipitkän aikavälin rakenteellisen vajeen. Seuraavalla hallituksella onkin melkoinen urakka edessään, jos se aikoo tämän kurssin korjata.
Hyvät kuulijat,
Hyvä veropolitiikka on sellaista, jossa ennakoivalla ja hallinnollisesti yksinkertaisella verotuksella kerätään laajoilla veropohjilla ja maltillisilla verokannoilla tarvittavat tulot yhteiskunnan tarpeellisten yhteisten menojen rahoittamiseen.
Toinen tärkeä periaate on, että käytetään isossa kuvassa verotuksen ohjausvaikutusta hyväksi. Verot menevät läpi hintoihin, jolloin ne ohjaavat valintoja markkinoilla. Välillä yllättävänkin voimakkaasti.
Näistä ensimmäinen periaate on valitettavasti päässyt unohtumaan useammasta tämän hallituksen viimeaikaisista veroesityksistä, joilla on vaikutusta yritysten, investoijien ja huippuosaajien toimintaan.
Ensimmäisenä mainitsen esityksen taloudellisesta työnantajasta, eli niin kutsutusta ”työmatkaverosta”. Esityksen mukaan toisesta maasta tuleva työmatkalainen on monessa tapauksessa heti verovelvollinen Suomessa. Laki tulisi hyväksyttäessä vaikuttamaan vähentävästi asiantuntija- ja innovaatiotyön tekemiseen. Vähintäänkin aikarajoja olisi korjattava reippaasti.
Toisena esimerkkinä on arvonnousuvero, eli niin kutsuttu maastapoistumisvero, jossa Suomesta pois muuttava jäisi Suomeen verovelvolliseksi asumisaikana tapahtuneesta omaisuuden arvonnoususta sen joskus realisoidessaan. Esitys toteutuessaan varmasti esimerkiksi moni huippuosaaja ja start-up yrittäjä jättäisi tulematta kokonaan Suomeen. Näin meillä jäisi paljon arvonlisää ja hyvinvointia syntymättä Suomessa.
Kolmas esimerkki on konsernin sisäisen korkovähennyksen kiristäminen entisestään. Tämän myötä moni investointi suuntautuu Suomen sijaan jonnekin muualle.
Kaikkia näitä esimerkkejä yhdistää se, että yritetään jahdata jotakin kuvitteellista esimerkkitapausta, jossa järjestelmän luonnetta hyväksikäyttäen voisi saada jotakin laskennallista etua. Näitä teoreettisia tapauksia uusilla pisteveroilla jahdatessa ei kuitenkaan oteta huomioon suhteettomia negatiivisia ulkoisvaikutuksia: tulematta jääviä asiantuntijoita, tekemätöntä työtä, pois jääviä investointeja ja menetettyä hyvinvointia.
Esimerkiksi maastapoistumisveron tuotoksi on arvioitu 0-50 miljoonaa euroa. Jos otetaan huomioon negatiiviset käyttäytymisvaikutukset, mennään verotuotoissa todennäköisesti pakkaselle. Tähän päälle tulee vielä hallinnolliset kustannukset verohallinnossa – ja yrityksissä, ne pääsevät kovin helposti päätöksentekijöiltä unohtumaan.
Kutsunkin tätä moralistiseksi veropolitiikaksi: jahdataan teoreettisia poikkeuksia uusilla veroilla, jotka eivät tuota fiskaalisesti paljoakaan, jos mitään – ja ohjaavat käyttäytymistä täysin päinvastaiseen suuntaan mihin haluaisimme kannustaa.
Kohtuuden nimissä on sanottava, ettei valtionvarainministeri tai hänen puolueensa ole se ajatusten lähde, josta näitä moralistisia pisteveroja ilmestyy. Ja ilman ministeri Saarikkoa ja puoluettaan olisi varmasti porteista päässyt yritystoiminnalle, investoinneille ja työnteolle paljon haitallisempiakin esityksiä läpi.
Tarvitaan kuitenkin muutos. Moralismin sijaan tarvitaan jatkossa veropolitiikkaa, jonka johtoajatuksina ovat uuden työn, uusien investointien ja kasvavan talouden ruokkiminen.
Yksi iso tällainen teko olisi työn verotuksen alentaminen ja verotuksen painopisteen siirtäminen kulutukseen, erityisesti ympäristölle ja terveydelle haitalliseen kulutukseen. Tästä esittämästämme tuloveronalennuksestahan me sanailimme jo vuosi sitten täällä.
Toivonkin että kuulemme valtiovarainministeriltä ajatuksia myös tästä tulevasta: mitä veropolitiikassa pitäisi tehdä ja mitä ei tehdä jatkossa?
