Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt lausuntoa koskien yksityisen kopioinnin hyvitysjärjestelmään liittyvää selvitystä varten laaditusta kyselystä, joka liittyy yksityisen kopioinnin hyvitysjärjestelmän uudistamiseen. Tehtävään asetetun selvityshenkilön tulee esittää ministeriölle ratkaisuehdotus tai vaihtoehtoisia ehdotuksia siitä, miten yksityisen kopioinnin hyvitys olisi mahdollista järjestää niin, että hyvitysjärjestelmän voidaan kokonaisuutena arvioiden katsoa olevan tietoyhteiskuntadirektiivin (2001/29/EY (i)) mukainen.
Keskuskauppakamari esittää lausuntonsa lausuntopyynnön sisältämän kyselyn mukaisessa järjestyksessä.
Hyvitysvelvollisuuden piiriin kuuluvat teokset ja muut suojan kohteet
Kysymys 1: Mitä teoksia ja muita suojan kohteita hyvitysvelvollisuuden tulisi koskea, kun otetaan huomioon tietoyhteiskuntadirektiivin 2 artiklan ja 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan säännökset?
Hyvitysvelvollisuuden tulee koskea vain sellaisia teoksia tai tekijänoikeudellisen suojan kohteita, joiden osalta yksityisestä kopioinnista aiheutuu vahinkoa oikeudenhaltijoille. Tulee huomata, että hyvitysmaksua koskevat kyselyn eri mallit perustuvat oletukseen yksityisen kopioinnin aiheuttamasta vahingosta oikeudenhaltijoille. Toisaalta Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan hyvitysvelvollisuuden tarkoituksena on lähtökohtaisesti korvata ainoastaan todella valmistettujen kappaleiden vuoksi aiheutunut vahinko (Reprobel, C-572/13). Korvausta ei tule vaatia, jos oikeudenhaltijat ovat jo saaneet korvauksen esimerkiksi osana lisenssimaksua. On tosiasia, että yksityinen kopiointi on vähentynyt, muun muassa koska markkinoille on tullut useita erilaisia maksullisia ja lisensioituja suoratoistopalveluita. Hyvitysjärjestelmän ei tule aiheuttaa kaksinkertaista korvausta oikeudenhaltijoille.
Hyvitysvelvollisuuden piiriin kuuluva kopiointi
Kysymys 2: Minkälainen kopiointi yksityiseen käyttöön kuuluu mielestänne hyvitysvelvollisuuden piiriin ts. minkälaisten aineistojen kopiointi ja minkälaista tekniikkaa käyttäen?
Yksityiseen kopiontiin käytettävän tekniikan ei tulisi olla hyvitysvelvollisuuden näkökulmasta olennaista. Vain laillisen ensisijaisen kopion, eli käyttäjän yksityiseen käyttöön valmistaman kolmannen osapuolen lähteestä peräisin olevan kopion tekeminen kuuluu hyvitysvelvollisuuden piiriin. Täten muun muassa käyttäjän valmistamat henkilökohtaiset varmuuskopiot eivät kuulu hyvitysvelvollisuuden piiriin.
Taloustutkimuksen toteuttaman yksityisen kopioinnin tutkimuksen 2024 mukaan yksityiseen käyttöön valokopioitu tai skannattu aineisto on useimmiten viranomaislomake tai lasku/ tiliote. Tällaiset, lähtökohtaisesti tekijänoikeudellisen suojan ulkopuolella olevat aineistot ovat hyvitysvelvollisuuden ulkopuolella. Korvausta ei tule myöskään maksaa käyttäjän itse valmistamasta tai tekemästä aineistosta, kuten omista valokuvista. Hyvitysmaksun piiriin ei kuulu verkkotallennuspalvelu, sillä sitä koskee sopimuslisenssisäännös, jonka tarkoitus on korvata oikeudenhaltijoille tallennuksesta syntyvää haittaa. Maksulliset suoratoistopalvelut ovat lisensioituja, eli palveluntarjoaja on hankkinut oikeudenhaltijoilta oikeudet tarjoamiinsa palveluihin, mistä syystä myös ne ovat lähtökohtaisesti hyvitysvelvollisuuden ulkopuolella.
Hyvityksen toteuttamistapa
Kysymys 3: Jos hyvitys toteutetaan tallennusalustamallilla, niin mitkä laitteet, tallennusalustat ja palvelut tulisi sisällyttää hyvitysmaksun piiriin (esim. älypuhelin, tietokone, monitoimilaite, tallentava digisovitin, ulkoinen kiintolevy, muistitikku, ulkoinen tallennuspalvelu, tallennettava CD tai DVD, MP3-soitin)?
Meillä aiemmin käytössä olleesta tallennusalustamallista, josta on myös käytetty kansanomaista nimeä tyhjäkasettikorvausmalli, aiheutui iso hallinnollinen taakka ja paljon kustannusrasitusta. On huomattava, että useissa laitteissa, joissa on tallennusmahdollisuus, ensisijainen käyttötarkoitus on muu kuin yksityinen kopiointi. Katsomme, että budjettirahoitusmalli on tältä kannalta vähitenongelmallinen ja siinä pitäisi pysyä myös jatkossa.
Tulisiko maksun koskea kaikkia laitteita, tallennusalustoja tai palveluita vai voitaisiinko jotain niistä sulkea maksun ulkopuolelle yleisesti tai joissain tapauksissa? Millä perusteella (ks. jäljempänä maksun suuruuteen vaikuttavista tekijöistä)?
Hyvitysmaksun ei tule koskea laitteita, tallennusalustoja tai palveluita.
Kysymys 4: Olisiko tallennusalustamallin sijasta tai ohessa mahdollista periä hyvitysmaksua niiltä yksityishenkilöiltä, joilla on Suomessa laajakaista tai mobiililaajakaista (jäljempänä nettiliittymämalli), koska internetin kautta puhelimeen, tabletille, tietokoneeseen ja pilvipalveluun tehtävä kopiointi edellyttää jonkinlaista liittymää?
Tiedossamme ei ole, että nettiliittymämallia olisi käytetty muitten maitten yksityistä kopiointia koskevissa laeissa. Myöskään Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä sitä ei ole käsitelty. Sitä ei löydy myöskään Arne Wessbergin ja Markus Leikolan selvityksistä.
Kun pohditaan nettiliittymämallia, oletamme, että sen toteuttamisesta muodostuisi veronkaltainen maksu kaikille käyttäjille, niin yksityiselle kuluttajille kuin myös yrityksille. Kuitenkin valtaosa internetin käyttäjistä tarvitsee internetliittymää sellaisiin toimiin, joissa ei tapahdu yksityistä kopiointia eivätkä ne siis ole yksityisen kopioinnin hyvityksen piirissä. Tämä on olennaista erityisesti etätyön lisätessä internetin käyttöä työntekoon tai yksityiseen viestintään. Miten tällöin voitaisiin varmistaa, että kerättävillä maksuilla korvataan oikeudenhaltijoille ainoastaan yksityisestä kopioinnista aiheutunutta haittaa? Entä miten käytännössä olisi mahdollista erotella pois ne nettiliittymät, joita ei voi edes käyttää yksityisen kopioinnin tarkoituksessa? Tällaisiahan ovat esimerkiksi nettiliittymät, joita käytetään asunnon hälytysjärjestelmän toimintaan.
Kysymys 5: Miten varojen kerääminen tulisi järjestää muissa kuin tallennusalustamallissa tai nettiliittymämallissa niin, että varat voitaisiin viime kädessä kerätä vain niiltä yksityishenkilöiltä, jotka voivat valmistaa kopioita yksityiseen käyttöönsä?
Mielestämme hyvitysmaksun kohdentaminen yksityisiä kopioita valmistavalle käyttäjälle ei liene mahdollisista. Ongelmattomimmin hyvitysmaksu voitaisiin toteuttaa voimassa olevalla budjettimallilla.
Maksun kerääminen ja maksun kohdentuminen
Kysymys 6: Tulisiko maksuvelvollisuus tallennusalustamallissa kohdentaa kaikkiin laitteiden ja tallennusalustojen valmistajiin, maahantuojiin sekä toissijaisesti jälleenmyyjiin sekä palveluiden tarjoajiin, jotka myyvät tuotteita tai palveluita, joiden loppukäyttäjä voi olla yksityishenkilö?
Tallennusalustamallissa on riskinä, että yrityskäyttäjät joutuvat todistamaan tai esittämään selvitystä siitä, etteivät ne ole hyvitysmaksujärjestelmän piirissä, kuten tehtiin aiemmin nk. vanhan tyhjäkasettimallin ollessa voimassa. Tästä aiheutui ylimääräistä työtä yrityksille. Vanhaan malliin ei tule palata, vaan hyvitysmallin tulee olla hallinnollisesti mahdollisimman kevyt. Siitä ei saa aiheutua ylimääräistä hallinnollista taakkaa tai maksurasitusta yrityksille. Parhaiten hyvitysmaksu voitaisiin toteuttaa voimassa olevalla budjettimallilla.
Kysymys 7: Kenen tulisi nettiliittymämallissa olla ensisijaisesti maksuvelvollinen ja periä maksua liittymien haltijoilta? Tulisiko maksua periä kaikista yksityishenkilöiden nettiliittymistä vai tulisiko maksun perimiseen tehdä rajauksia nettiliittymän nopeuden tai liittymän haltijan iän perusteella?
Jos tällaista maksua perittäisiin, tulisiko sitä periä vuosittain vai jollakin muulla aikavälillä?
Nettiliittymämallia ei ole tietojemme mukaan käytössä muissa maissa. Mielestämme tällaista mallia ei tule ottaa käyttöön, vaan yksityisen käytön hyvitys tulee jatkossakin toteuttaa budjettimallia käyttäen.
Kysymys 8: Jos hyvitys maksettaisiin budjettivaroista tai erillisestä rahastosta, minkä tahon tulisi huolehtia maksun keräämisestä?
Nykyinen budjettimalli on mielestämme toimivin ratkaisu. Siinä yksityisen kopioinnin hyvitystä koskeva päätöksenteko tapahtuu valtion talousarvion valmistelun yhteydessä ja varat tulevat valtion budjetista.
Kysymys 9: Tulisiko maksun tason lähtökohtaisesti määräytyä tallennuskapasiteetin perusteella vai jollain muulla perusteella vai näiden yhdistelmänä?
Maksutason ei tule määräytyä tallennuskapasiteetin perusteella, sillä se ei ole luotettava pohja hyvitysmaksulle eikä sen perusteella voida ottaa kantaa yksityiseen kopiointiin. Nykyinen budjettimalli tarjoaa mielestämme toimivimman ratkaisun.
Kysymys 10: Millä tavalla laitteiden monikäyttöisyyden ja tallennuslaitteiden ja tallentamiseen käytettävien välineiden rajan hämärtyminen tulisi ottaa huomioon hyvitysmaksullisia laitteita ja alustoja sekä palveluita määriteltäessä ja / tai maksun suuruutta määrättäessä?
Toteamme, että laitteita, joilla voidaan tallentaa erilaisia aineistoja, käytetään pääasiassa muuhun kuin yksityiseen kopiointiin. Viittaamme Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntöön seuraavasti:
– Digitaaliseen kappaleen valmistamiseen tarkoitetuista koneista, laitteista ja tarvikkeista perittävän sopivan hyvityksen rahoittamiseksi tarkoitetun maksun on välttämättä liityttävä näiden koneiden, laitteiden ja tarvikkeiden oletettavaan käyttämiseen yksityiseen kappaleiden valmistamiseen. Näin ollen yksityistä kopiointia koskevan maksun periminen erotuksetta erityisesti sellaisista digitaaliseen kappaleen valmistamiseen tarkoitetuista koneista, laitteista ja tarvikkeista, joita ei ole annettu yksityisten käyttäjien käyttöön ja jotka on selvästi varattu muuhun tarkoitukseen kuin yksityiskäyttöön tapahtuvaan kopiointiin, ei ole yhteensopivaa tietoyhteiskuntadirektiivin 2001/29 kanssa (Padawan (C-467/08) kohta 59).
– Monien toimintojen mahdollisuus ja kappaleen valmistustoiminnon toissijaisuus voivat vaikuttaa sopivan hyvityksen määrään. Viranomaisten on hyvityksen määrä vahvistaessaan otettava huomioon, kuinka suuri yksityiseen käyttöön tarkoitettujen teoskappaleiden suhteellinen valmistuskapasiteetti alustalla on. Jos alustan käyttäjät kokonaisuutena eivät juurikaan käytä mainittua toimintoa, on mahdollista, että oikeudenhaltijalle syntyvä vahinko on vähäinen, eikä velvoitetta sopivan hyvityksen maksamiseen synny (Copydan Båndkopi, C-463/12, tuomio 5.3.2015, kohdat 18–28).
Maksun suuruus ja päätös maksun suuruudesta
Kysymys 14: Millä tavalla päätöksenteko hyvitysmaksun piiriin kuuluvista laitteista, tallennusvälineistä ja palveluista tulisi järjestää? Millä tavalla hyvitysmaksun suuruudesta tulisi päättää? Tulisiko yksityisen kopioinnin kokonaismäärää tarkastella nykyisenkaltaisilla yksityistä kopiointia koskevilla tutkimuksilla?
Tekijänoikeuslain (1171/2014) 26 a § mukaan yksityistä kappaleen valmistamista ja sen yleisyyttä tutkitaan hyvityksen oikean mitoituksen määrittelemiseksi. Tutkimuksen tekee opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymä puolueeton tutkimuslaitos. Valtioneuvosto asettaa opetus- ja kulttuuriministeriön esityksestä neuvottelukunnan, jonka tehtävänä on toimia neuvoa-antavana asiantuntijaelimenä yksityistä kappaleen valmistamista koskevassa tutkimuksessa. Nykyinen malli on ollut toimiva.
Vuosina 2015–2024 tehdyissä tutkimuksissa ilmenneellä yksityisen kopioinnin laskulla ei kuitenkaan ole ollut vaikutusta maksetun hyvityksen määrään, vaan hyvitys on ollut vuosina 2015–2024 koko ajan 11 miljoonaa euroa/vuosi. Tutkimustoimintaa tulee kehittää huomioimaan paremmin laitteiden ja palveluiden käyttäjien oma sisältö ja jatkossa hyvityksen maksaminen tulee sitoa paremmin tutkimuksen osoittaman yksityisen kopioinnin määrään ja tasoon.
Kysymys 15: Mikäli hyvitysmaksu tulisi mielestänne toteuttaa esimerkiksi erillisellä rahastomallilla tai nettiliittymämallilla, niin millä perusteella ja minkälaisella päätöksentekomekanismilla hyvitysmaksun määrästä tulisi päättää?
Hyvitysmaksun määrä tulisi perustua tutkimukseen, kuten nykyisin käytössä olevassa budjettimallissa.
Kysymys 16: Onko Suomen hyvitysmaksutaso kokonaisuutena (vuonna 2024: 11 miljoonaa euroa, vuonna 2025: 5,5 miljoonaa euroa) oikea suhteessa oikeudenhaltijoille aiheutuvaan vahinkoon?
Katsomme, että ehdotettu 5,5 miljoonan euron hyvitysmaksutaso on oikeasuhteinen suhteessa yksityisestä kopioinnista aiheutuvaan vahinkoon, sillä yksityinen kopiointi on vähentynyt olennaisesti. Taloustutkimuksen tekemän yksityistä kopiointia koskevan tutkimuksen mukaan yksityinen kopiointi vuonna 2024 oli vähentynyt yli 40 prosenttia verrattuna vuoden 2015 yksityisen kopioinnin määrään. On todettava, että korvauksen määrä on ollut ajanjakson 2015–2024 koko ajan 11 miljoonaa euroa siitä huolimatta, että yksityinen kopiointi on samana ajanjaksona vähentynyt olennaisesti.
Jos Suomen ehdotettua 5,5 miljoonan euron hyvitystä verrataan muihin pohjoismaihin, on ehdotettu korvaustaso melko korkea. CISAC:in tekemän vuonna 2020 tutkimuksen mukaan vuonna 2018 Ruotsissa yksityisen kopioinnin hyvitysmaksutaso oli 5,5 miljoonaa euroa, Tanskassa 3,5 miljoonaa euroa ja Norjassa 5 miljoonaa euroa. Ottaen huomioon Suomen väkiluvun on kotimainen hyvitysmaksutaso selkeästi muita pohjoismaita korkeampi. Saman tutkimuksen mukaan se on yksi EU:n korkeimpia.
Hyvitysmaksukustannuksen henkilöllinen kohdentuminen
Kysymys 17: Miten mahdollinen vapautus hyvitysmaksusta tai maksetun hyvitysmaksun palautus olisi järjestettävä, jotta vapautuksen tai palautuksen saaminen olisi tosiasiallisesti mahdollista, eikä kohtuuttoman vaikeaa?
Vapautus hyvitysmaksusta tai maksetun hyvitysmaksun palautus toteuttaminen aiheuttaisi suuren hallinnollisen taakan ja olisi palaamista vanhaan, mitä emme kannata, mistä syystä nykyinen budjettimalli on tältäkin osin kannatettavin toimintatapa. Viittamme hallituksen esitykseen (HE 249/2014), jonka sivuilla 3–4 käydään läpi tallennusalustamallista aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja ylimääräisiä kustannuksia.
Kysymys 18: Tulisiko työnantajan työntekijän käyttöön hankkimien / vuokraamien älypuhelimien, joiden haltijana on luonnollinen henkilö, kuulua hyvitysmaksun piiriin, ja millä tavalla maksun keräämisen tällaisten puhelimien osalta tulisi tapahtua? Miten työntekijöiden käytössä oleviin kannettaviin tietokoneisiin tulisi suhtautua?
Työnantajan työntekijän käyttöön hankkimien tai vuokraamien laitteiden tai palvelujen ei tule kuulua yksityisen kopioinnin hyvityksen piiriin, koska ne on hankittu ensisijaisesti työn tekemiseen eikä yksityiseen käyttöön. Koska yksityisen kopioinnin hyvitys perustuu vain yksityishenkilöiden tekemään kopiointiin eikä siis koske yrityksiä, yritysten ei pidä joutua maksamaan hyvitystä suoraan tai välillisesti. Tallennusalustamalli aiheuttaisi tarpeetonta ja kohtuutonta hallinnollista taakkaa ja ylimääräisiä kustannuksia. Tällöin on myös mahdollista, että hyvitysmaksu kohdistuisi erilaisten tallennusalustojen hinnoissa virheellisesti yrityksiin.
Hyvitysmaksun alueellinen kohdentuminen
Kysymys 19: Onko hyvitysmaksun kerääminen mahdollista, jos yksityishenkilö ostaa tallennuslaitteen tai -alustan ulkomaisesta verkkokaupasta? Entä silloin, jos yksityishenkilö hankkii tallennuspalvelun (pilvipalvelu) ulkomailta? Miten tällaista toimintaa voidaan valvoa? Mikäli tätä ei voida valvoa, olisiko tarkoituksenmukaisempaa kerätä hyvitysmaksua tallennuslaitteiden sijasta tai ohessa sellaisilta luonnollisilta henkilöiltä, joilla on laajakaistaliittymä Suomessa?
Alueellisen rajoituksen vuoksi katsomme, että budjettimalli on ainoa toimivan ratkaisun tarjoava hyvitysjärjestelmämalli.
Maksuvelvollisen tilitysvelvollisuus
Kysymys 20: Jos hyvitysmaksuvelvollisuus koskisi tallennuslaitteiden ja -alustojen valmistajia, maahantuojia, myyjiä ja tallennuspalveluiden tarjoajia, niin miten maksu- ja tilitysvelvollisuus oikeudenhaltijoille olisi järjestettävissä niin, että sen aiheuttama kustannusrasitus ja hallinnollinen taakka olisi mahdollisimman pieni?
Tallennusalustamalli aiheuttaisi tarpeetonta ja kohtuutonta hallinnollista taakkaa ja ylimääräisiä kustannuksia. Kustannusrasituksen ja hallinnollinen taakan kohdentaminen oikeudenmukaisesti olisi erittäin vaikea toteuttaa.Kysymys 21: Onko maksu- ja tilitysvelvollisuuden kannalta merkitystä, tapahtuuko tilitys yhdelle vai useammalle oikeudenhaltijoita edustavalle taholle?
Maksu- ja tilitysvelvollisuuden kannalta sillä on merkitystä, minkä hyvitysmaksumallin mukaisesti toimitaan, sillä esimerkiksi budjettimalli ei ota kantaa siihen, kuinka monelle tilitetään, mutta tallennusalustamalli aiheuttaisi hallinnollista taakkaa ja lisäkustannuksia riippuen siitä, kuinka monelle eri taholle hyvityksiä tilitettäisiin.
Maksun keräävä taho ja maksuvarojen tilitys oikeudenhaltijoille
Kysymys 22: Onko näkemyksenne mukaan tältä osin tarvetta tehdä muutoksia tekijänoikeuslakiin?
Nykyistä tilannetta ei ole tarvetta muuttaa.
Kysymys 23: Millä tavalla tulisi määritellä varojen jakautuminen eri aloja edustaville oikeudenhaltijaryhmille?
Varojen jakautuminen eri aloja edustaville oikeudenhaltijaryhmille tulee perustua yksityisestä kopioinnista aiheutuvaan haittaan ja puolueettomaan tutkimukseen.
Kysymys 25: Minkä järjestelmän tai järjestelmien yhdistelmän pohjalta (mahdollisine muokkauksineen) hyvitys tulisi ensisijaisesti järjestää tarvittavine muutoksineen:
Hyvitysjärjestelmän tulisi jatkua nykyisen budjettimallin pohjalta. Budjettimalliin siirtymistä on käsitelty hallituksen esityksessä 249/2014. Sen mukaan budjettimalliin siirtymisen myötä myös maksusta aiheutuneet hallinnointikulut poistuivat kaupan eri portailta. Vuonna 2011 arvio hallinnointikuluista oli noin 1 miljoona euroa vuodessa. Tuolloin arvioitin, että jos maksu olisi laajennettu uusiin laitekategorioihin ja jos järjestelmän piiriin olisi tullut uusia maksuvelvollisia, kertakustannukset olisivat olleet jopa 3—5 miljoonaa euroa. Hyvitysmaksun poistamisen arvioitiin alentavan tallennusalustojen ja laitteiden kuluttajahintoja. Tuolloin esimerkiksi mp3-soittimen ja tallentavan digisovittimen hinnassa oli tallennuskapasiteetista riippuen hyvitysmaksua 4—36 euroa, ulkoisen kiintolevyn hinnassa puolestaan 9—18 euroa. Samalla todettiin poistuvan hyvitysmaksun keräämisestä ja maksuvarojen hallinnoimisesta aiheutuvat kulut, jotka aiemmassa järjestelmässä katettiin maksun tuotosta. Perintä- ja hallinnointikulut olivat tuolloin noin 500 000—700 000 euroa vuodessa. Yksityisen kopioinnin tutkimustoimintaan käytettävää osaa lukuun ottamatta koko määräraha voitiin suorittaa hyvityksenä tekijöille.
Budjettimalliin siirryttäessä myös järjestelmän hallinnointi keveni ja järjestelmän kustannustehokkuus parani merkittävästi. Asiaa koskeva lainsäädäntö yksinkertaistui huomattavasti, kun sekä tekijänoikeuslaissa että -asetuksessa voimassa olleet hyvitysmaksua koskevat säännökset voitiin kumota. Uudistuksen myötä yksityisen kopioinnin hyvitystä koskeva päätöksenteko siirtyi osaksi valtion talousarvion valmistelua ja sitä koskevaa päätöksentekoa. Vuosittaisia neuvotteluja tallennusalustojen valmistajia ja maahantuojia sekä tekijöitä edustavien järjestöjen ja kuluttajaviranomaisten kanssa ei enää tarvittu. Myöskään lausuntokierrosta, jossa liikenne- ja viestintäministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö antoivat hyvitysmaksun suuruudesta ja maksun piiriin kuuluvista laitteista lausuntonsa ennen valtioneuvoston päätöstä, ei enää tarvittu. Myöskään valvontaviranomaisia yksityisen kopioinnin hyvitys ei enää työllistänyt. Tulliviranomaisten ja aluehallintoviraston valvonta- ja tarkastustehtävät lakkasivat. Hyvitysmaksua koskevien pykälien kumoamisen jälkeen ei tarvittu poliisin virka-apua tarkastusten suorittamisessa.
Kysymys 26: Onko olemassa jotain olennaisia näkökohtia, joita ei ole kysytty, mutta jotka katsotte tarpeelliseksi tuoda esiin?
Yksityisen kopioinnin hyvityksen toteuttaminen oikeudenmukaisella tavalla on ongelmallista, koska kaikki mallit perustuvat oletukselle yksityisen kopioinnin aiheuttaman vahingon korvaamisesta oikeudenhaltijoille. On huolestuttavaa havaita, että toteutetuista tutkimuksista huolimatta vuosina 2015–2024 korvaus on pysynyt koko ajan samana ollen 11 miljoonaa euroa, vaikka samaan aikaan puolueettomien tutkimuksien todentama yksityinen kopiointi on laskenut yli 40 prosenttia. Herää huoli, että meillä on jo vuosikymmenen ajan maksettu myös muuta korvausta tai tukea oikeudenhaltijoille yksityisestä kopioinnista aiheutuneen haitan korvaamisen yhteydessä.
Eri hyvitysmalleja selvitettäessä tulee kiinnittää huomiota perusoikeuksien toteutumiseen. Kun pohditaan esimerkiksi nettiliittymämallia, mitä emme kannata, sen toteuttamisesta muodostuisi veronkaltainen maksu kaikille käyttäjille, niin yksityiselle kuluttajille kuin myös yrityksille. Asiaa selvitettäessä tulee pohtia, miten tällöin voitaisiin varmistaa, että kerättävillä maksuilla korvataan oikeudenhaltijoille ainoastaan yksityisestä kopioinnista aiheutunutta haittaa. Huomiota tulee myös kiinnittää siihen, miten käytännössä olisi mahdollista erotella pois ne nettiliittymät, joita ei ole mahdollista käyttää yksityiseen kopiointiin.
