Talouskriisien aika on poikkeuksellisen epävarmuuden aikaa. Finanssikriisit ovat arvaamattomia, mutta niistä meillä on jo (valitettavasti) jonkin verran kokemusta. Sen sijaan koronakriisin kaltaisia pandemiatalouskriisejä on harvemmin, jonka takia tiedämme niistä vielä vähemmän.
Siitä huolimatta niin epidemiologisia kuin taloudellisiakin ennusteita on tehtävä. Monet talousennustelaitokset ovat päätyneet ennustamaan noin kuuden prosentin tiputusta bruttokansantuotteessa vuodelle 2020. Toteutuessaan tämä tarkoittaisi noin 14 miljardin euron tiputusta tuotannossa.
Kokonaistuotannon osatekijästä viennistä puhutaan paljon, ja se onkin Suomen kannalta tärkeä muuttuja. Suomen viennin arvon suhde bkt:een on tällä hetkellä noin 40 prosenttia. Maailmankaupan tyrehtyminen on ollut ja tulee olemaan ongelma Suomelle tämänkin kriisin aikana. Suomen tavaraviennin arvo tippui 8,8 prosenttia maaliskuussa ja 19,9 prosenttia huhtikuussa.
Vaikka kaikissa talouskriiseissä on omat erikoisuutensa, niin on niissä paljon samaakin. Yksi Suomen tapauksessa ihan uskottava skenaario voisi olla, että koronakriisi olisi voimakkuudeltaan verrannollinen finanssikriisiin. Joten katsotaan lähimenneisyyteen ja kysytään makrotasolla, kuinka Suomen vientisektorin kävi finanssikriisin aikana?
Suomen talouskasvu valahti pakkasen puolelle vuoden 2008 viimeisellä neljänneksellä (-3 %). Samaan aikaan myös tavaroiden ja palveluiden vienti laski edelliseen vuoteen verrattuna (-3 %). Talouden näkökulmasta vuosi 2009 olikin surullinen vuosi, kun bkt romahti kahdeksan prosenttia ja vienti peräti 20 prosenttia.
Hesarin Katri Kallionpään kirjoitus vuoden 2009 joulukuun lopulta kenties heijastaa tuon ajan tunnelmia. Kirjoitus alkaa ytimekkäästi: ”Vuosi 2009 oli yhtä sumua.”
Vientilama kesti yhteensä kuusi vuosineljännestä ja sen päätyttyä Suomen viennin arvosta oli kadonnut liki 30 prosenttia. Finanssikriisiä edeltävä viennin arvo saavutettiin vasta vuoden 2017 viimeisellä neljänneksellä. Laman varjo oli pitkä, mikä osoittaa, ettei Suomen kansantalous ole sitä dynaamisinta sorttia.
Ehkä tällä kertaa asiat ovat eri tavalla. Mutta kenties eivät kuitenkaan ihan kokonaan. Finanssikriisi kosketti kaikkia maailman maita ja niin koskettaa koronakriisikin. Vientisektorilla tulee riittämään haasteita ja vaikka nyt tilanne näyttää kohtalaiselta, saattavat Suomen ongelmat olla vasta edessäpäin.
Suomen Pankin laskelmien mukaan kustannuskilpailukyky uhkaa heikentyä ensi vuonna. Valitettavasti Suomen yhteiskunta ei vieläkään ole sopeutunut euroaikaan, jossa ulkoiset devalvaatiot ovat poissa työkalupakista. Kustannuskilpailukyky on varmistettava maan sisällä sopimalla. Ja kuten tiedämme, se on hyvin vaikeaa, hidasta ja tuloksetkin ovat epävarmuuden peitossa.
Eli mitä päättäjien on mahdollista tehdä, jos vientisektori ajautuu loppuvuodesta ongelmiin? Yksi looginen vastaus on kustannuskilpailukyvyn kohentaminen.
Sinänsä harjoitus voisi olla helppokin: palkansaajat sitoutuisivat maltillisiin palkankorotuksiin ja samanaikaisesti kohennettaisiin ostovoimaa ansiotuloverotusta madaltamalla. Päättäjille tämä voisi tosin olla vaikea paikka, koska se tarkoittaisi maailman toiseksi korkeimpien julkisten menojen sopeuttamista, jotta julkisen talouden tasapaino säilyisi.
Viiden puolueen hallitukset eivät tyypillisesti ole mitään dynaamisia uudistusruiskuja ja tuskin niin on nytkään. Mutta eipä kuitenkaan tuomita vielä ja odotetaan nyt ensi alkuun syksyn budjettiriihen päätöksiä. Kenties Pena vetää ässän hihasta ihan viime metreillä.
Teksti julkaistu Taloustaidossa 9.7.2020.