Ilmoituskanava on kyttäilyn
sijaan kehittämistä ja
riskienhallintaa

Kaikilla yli 50 hengen yrityksillä ja organisaatioilla on ensi vuoden loppuun mennessä oltava ilmoituskanava, jonka kautta voi kertoa niiden toiminnassa havaitsemistaan epäkohdista ja rikkeistä. Keskuskauppakamarin johtaja Stina Wikberg kuitenkin korostaa, että kyttäilyn sijaan kyse on ennen kaikkea yritysvastuusta ja riskienhallinnasta.

Jos yrityksellä on huonoja uutisia, ne kannattaa aina kertoa ensin itse. Varsinkin väärinkäytöksiin, epäeettiseen toimintaan tai suoranaisiin rikoksiin liittyvät väitteet voivat ulkopuolisten levittäminä aiheuttaa yrityksille ja organisaatioille jopa kohtalokkaita mainekolhuja.

Pahimmillaan maineen palauttaminen saattaa viedä vuosia eikä välttämättä onnistu silloinkaan, mikäli vanha laiminlyönti nousee tasaisin väliajoin esiin vaikkapa varoittavana esimerkkinä.    

Keskuskauppakamarin itsesääntelystä ja vastuullisuudesta vastaava johtaja Stina Wikberg muistuttaakin, että yritykset ovat vastuullisuus- ja eettisyysasioissa päivä päivältä tiukemman luupin alla. Vuosikertomuksiin, tiedotteisiin ja verkkosivuille kirjatut lupaukset on lunastettava omassa toiminnassa joka päivä.

”Nyt on todellakin elettävä kuten itse vakuutetaan. Ja kyllä jokaisen esimiehen tai yritysjohtajan pitää tietää heti ensimmäisten joukossa, mikäli jossain kohtaa toimitaan vastoin organisaation yhteisiä pelisääntöjä”, Wikberg tähdentää.

 Ilmoituskynnys alemmaksi EU-direktiivillä

Havaituista laiminlyönneistä kertominen eteenpäin ei kuitenkaan ole aina helppoa. Yksittäisen työntekijän kohdalla into voi tyssätä jo epävarmuuteen siitä, kenelle asiasta pitäisi ensiksi viestiä.

Etenkin pienemmissä työyhteisöissä ”ilmiantaja” saattaa myös paljastua nopeasti, mikä on omiaan nostamaan ilmiantokynnystä. Takaraivossa voivat lisäksi kummitella mahdolliset jälkiseuraamukset: murennanko ilmiannolla muidenkin työn – ja samalla oman ura- ja palkkakehitykseni? Moni voi pohtia sitäkin, saako teosta lopulta sankarin vai luopion maineen.

”Pelkkien lakivelvotteiden sijaan ilmoituskanava on osoitus siitä, että yritys toimii vastuullisesti.”

Nämä tulokulmat ovat olleet tärkeitä perusteita myös EU:n viime syksynä hyväksymälle whistleblowing-direktiiville. Se velvoittaa kaikki yli 50 henkilöä yritykset avaamaan kanavan anonyymeille ilmiannoille.

Samalla painotetaan, ettei ilmoittavaan henkilöön saa kohdistaa vastatoimia, kuten esimerkiksi lomautusta, irtisanomista, työtehtävien vaihtoa, palkanalennusta, pelottelua tai syrjintää.

”Direktiivillä suojellaan ilmoittajaa, mutta kanavan kautta voi päästä kiinni myös vääriin toimintatapoihin heti tuoreeltaan. Näin se toimii johdon työkaluna riskien- ja maineenhallinnassa”, Wikberg muistuttaa.

Hyvissä ajoin kanavanrakennustöihin

Joissakin yhteyksissä on ehditty jo pelätä, että anonyymistä ilmoituskanavasta tulee eräänlainen kyttäyskanava, joka tarjoaa mahdollisuuden myös kiusantekoon ja mustamaalaamiseen.

Wikberg kuitenkin luottaa ihmisten omaan ymmärrykseen ja vastuullisuuteen.

”Vastaava kanava on ollut jo jonkin aikaa käytössä esimerkiksi rahoitusalan yrityksissä ja niitä on avattu myös muilla toimialoilla. Kokemusten perusteella ilmoituksia kertyy vuosittain noin yksi neljääsataa työntekijää kohden eli kyllä ilmoittajat tuntevat myös oman vastuunsa. Lisäksi ne menevät yrityksessä suoraan oikealle vastuuhenkilölle”, hän tähdentää.

Isommille yrityksille direktiivin täytäntöönpano ei Wikbergin mukaan aiheuta suurempia käytännön haasteita. Velvoiterajan tuntumassa olevien tai ripeästi kasvavien pk-yritysten resurssit voivat kuitenkin olla rajalliset sekä kanavan perustamisessa että vastuuhenkilöiden nimeämisessä.

”Siksi liikkeelle kannattaa lähteä nyt eikä vasta vuoden päästä, kun aikaraja alkaa mennä jo umpeen”, hän muistuttaa.