Väestö Suomessa vanhenee nopeasti. Ikääntymisen takia Suomen julkinen talous ei ole kestävällä pohjalla. Menotaso on liian korkea suhteessa tuloihin.
Maanantaina 14.10. Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa julkaistava artikkeli ”Suomalaisten sukupolvitilien laskeminen – julkinen talous eri sukupolvien näkökulmasta” käsittelee julkisen talouden kestävyyttä eri ikäluokkien näkökulmasta. Artikkelin ovat kirjoittaneet Keskuskauppakamarin pääekonomisti Mauri Kotamäki sekä Työeläkevakuuttajat Telan johtava ekonomisti Risto Vaittinen.
”Väestön vanheneminen on tavattoman positiivinen asia silloin, kun se on seurausta eliniän pidentymisestä. Toisaalta eliniän pidentymisestä ja syntyvyyden alentumisesta seuraa paineita julkiselle taloudelle, kun entistä pienempi työväestö maksaa entistä suuremman vanhusväestön hoivaa, terveydenhuoltoa ja etuuksia”, Kotamäki sanoo.
Artikkelissa tarkastellaan muun muassa ikäluokkakohtaisesti sitä, kuinka eri sukupolvet vaikuttavat julkiseen talouteen.
”Vuonna 2017 alle 25-vuotiaat olivat nettosaajia, kiitos erityisesti koulutussektorin ja vähäisen työssäkäynnin. Siitä eteenpäin noin eläkeikään asti ikäluokat käyvät töissä ja rahoittavat hyvinvointivaltiota ollen nettomaksajia. Tyypillisesti eläköitymisen jälkeen ikäluokat ovat jälleen nettosaajia. Ajan kuluessa myös nettomaksajuus myöhenee, koska eläkeikä nousee”, Kotamäki summaa.
Kun laskelmassa huomioidaan ikäryhmien väliset kokoerot, pystyvään arviomaan kestävyysvaje eli julkisen sektorin tulojen ja menojen välinen epäsuhta pitkällä aikavälillä. Artikkelin tulosten mukaan kestävyysvaje asettuu noin oletuksista riippuen 3-5 prosentin välille suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Nykyisin työeläkeindeksi on sidottu 20 prosenttisesti ansiotasoon ja 80 prosenttisesti hintatasoon. Julkisuudessa on keskusteltu ansiotason painon kasvattamisesta työeläkeindeksissä.
”Eläkkeiden automaattisilla vakauttajilla on valtava merkitys järjestelmän taloudelliseen kestävyyteen. Laskelmiemme mukaan, mikäli työeläkeindeksi sidottaisiin täysin ansiotasoon ja elinaikakertoimesta luovuttaisiin, tarkoittaisi se noin viisi prosenttiyksikköä korkeampaa kestävyysvajetta. Puhutaan siis reilusti yli 10 miljardia euroa korkeammasta alijäämästä vuositasolla, joka jäisi käytännössä nuorempien sukupolvien maksettavaksi”, Kotamäki sanoo.
”Koska eläkkeet nauttivat vahvaa omaisuudensuojaa, tarkoittaisi uudistus todennäköisesti jo nykyään korkeiden eläkemaksujen korotusta entisestään. Voi kysyä, missä määrin uudistus olisi julkistaloudellisesti järkevää tai toisaalta sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kannalta reilua”, Kotamäki sanoo.
Kansantaloudellinen aikakauskirjan 3/2019 nettiversio ilmestyy maanantaina 14.10.2019 klo 00:00 Taloustieteellisen yhdistyksen nettisivuilla.