Yritysten tulee täyttää tietyt ehdot hyödyntääkseen vapaakauppasopimuksia. Alkuperän selvittäminen on yksi niistä. Alkuperäsäännöt vaihtelevat sopimuksittain. Ne ovat erilaiset tuonnissa ja viennissä. Sääntöjen selvittäminen maksaa vaivan, sillä alentunut tulli voi tehdä tuotteesta hinnaltaan entistä kilpailukykyisemmän, yritys voi päästä luultua helpommin mukaan julkisiin hankintoihin ja selviytyä entistä vähemmällä byrokratialla eri lupien osalta.
Ehdot vapaakauppasopimusten hyödyntämiseksi
Yritysten tulee täyttää kolme perusehtoa, jotta ne voivat hyödyntää EU:n kauppasopimusten mahdollistamat säästöt:
1.) Vientituote sisältyy EU:n kauppasopimukseen. Yleisesti ottaen EU:n uusimmat kauppasopimukset kattavat lähes kaikki teollisuus- ja maataloustuotteet sekä elintarvikkeet.
2.) Tuote on EU:n tai sopimuskumppanimaan alkuperää. Se on toisin sanoen kokonaan tuotettu tai riittävästi jalostettu EU:ssa tai sopimuskumppanimaassa.
3.) Tavaralähetyksen mukana tulee olla alkuperäselvitys. EU:n kauppasopimuksiin liittyvissä alkuperäsäännöissä on myös muita ehtoja ja sääntöjä, jotka on hyvä selvittää. Esimerkkinä voidaan mainita suoran kuljetuksen sääntö. Tullietuuden saamiseksi EU:n alkuperätuotteille Kanadassa ja Japanissa yrityksen tulee rekisteröityä Tullissa EU:n REX-tietokantaa, jos lähetettävien tuotteiden arvo ylittää 6000 euroa. REX-tietokantaan rekisteröityminen on hyvä tarkistaa sopimuksittain.
Yrityksen on osoitettava tavaran alkuperä kirjallisesti kunkin tullietuussopimuksen alkuperäsäännöissä määrätyllä tavalla, jotta tavara on oikeutettu etuuskohteluun.
Ensin yrityksen tulee selvittää vientituotteen tullinimike eli CN-koodi ja tarkastaa EU:n komission verkkosivuilta, onko viennin kohdemaalla vapaakauppa- tai muu tullietuussopimus EU:n kanssa.
Market Access Database -tietokanta auttaa yritystä selvittämään, kannetaanko tuotteesta tullia viennin kohdemaassa. Hakukenttään syötetään viennin kohdemaa ja vientituotteen tullinimike 4 tai 6 numeron tarkkuudella. EU:n alkuperätuotteesta kannettava tullietuustulli näkyy kohdassa ”EU” ja yleinen tulli kohdassa ”MFN”. Jos yleinen tulli on 0%, viennin etuuskohtelulla ei ole merkitystä. Tämän jälkeen yrityksen tulee tutkia, onko tuote etuussopimuksen mukainen EU:n alkuperätuote. Market Access Database -tietokannan kautta nimikkeen alkuperäsääntö löytyy linkistä ”RoO” (Rules of Origin). Yksittäisen sopimuksen alkuperäsäännöt yritys voi hakea myös Virallisen lehden haun kautta, jos lehden numero ja julkaisuvuosi ovat tiedossa.
Alkuperäsäännöissä määritellään alkuperäselvitykset, joilla tuoja saa tullietuuskohtelun viennin kohdemaassa. Alkuperäselvitys voi olla esimerkiksi EUR.1 -tavaratodistus tai kaupalliseen asiakirjaan laadittava alkuperäilmoitus. Kun yritys on selvittänyt ja varmistanut vientiä ja vientilähetystä koskevat yksityiskohtaiset tiedot, yritys voi laatia alkuperäselvityksen. Tulli vahvistaa EUR.1 -tavaratodistuksen. Tavaran on oltava Tullin tarkastettavissa todistusta vahvistettaessa. Alkuperäinen alkuperäselvitys toimitetaan viennin kohdemaahan tuontitullausta varten. Mikäli yritys vie säännöllisesti tavaraa maihin, joissa etuuskohtelun saaminen on mahdollista, se voi hakeutua valtuutetuksi viejäksi ja/tai rekisteröidyksi viejäksi. Näin yritys saa laajemmat valtuudet vahvistaa alkuperäselvityksiä itse. Etelä-Korean viennin ei tarvitse olla säännöllistä valtuutetun viejän luvan saamiseksi.
Anne Hatanpää, yhteyspäällikkö, Keskuskauppakamari
Lisätietoja/lähteitä:
https://um.fi/kauppasopimusten-hyodyntaminen
https://tulli.fi/yritysasiakkaat/vienti/miten-alkupera-osoitetaan-# http://trade.ec.europa.eu/tradehelp/free-trade-agreements
http://trade.ec.europa.eu/tradehelp/basic-rules
https://madb.europa.eu/madb/