Euroopan komissio julkaisi tänään ehdotuksensa yritysvastuudirektiiviksi. Kunnianhimoisella ehdotuksella pyritään torjumaan yritystoimintaan liittyviä globaaleja ihmisoikeus- ja ympäristöriskejä. Keskuskauppakamari kannattaa ehdotuksen keskeisiä tavoitteita, mutta pitää riskinä sitä, että eri maiden kansalliset vaatimukset tulevat poikkeamaan merkittävästi toisistaan.
Komission tarkoituksena on toisaalta luoda yhteiset toimintasäännöt kaikille EU:ssa toimiville yrityksille ja estää eri jäsenvaltioiden käytäntöjen eriytyminen. Uudet velvoitteet kohdistuisivat vähintään 500 työntekijän yrityksiin sekä riskitoimialoilla toimiviin 250 työntekijän yrityksiin, mutta vaikutukset ulottuisivat epäsuorasti kaikenkokoisiin yrityksiin.
”Yhteisen yritysvastuuta koskevan sääntelyn rakentaminen koko Euroopan unionin alueelle on käynyt ilmeisen tarpeelliseksi. Lukuisat keskenään erilaiset kansalliset yritysvastuulainsäädännön toteutukset vaikeuttaisivat yritysten toimintaa ja kilpailua EU:n alueella”, sanoo Keskuskauppakamarin vastuullisuusasiantuntija Antti Turunen.
Direktiiviehdotus edellyttää soveltamisalaan kuuluvia yhtiöitä tekemään asianmukaisen arvion sen toimitusketjuihin sisältyvistä ihmisoikeus- ja ympäristöriskeistä sekä ryhtymään toimiin mahdollisten rikkomusten ehkäisemiseksi, lieventämiseksi tai korjaamiseksi. Direktiivi edellyttää jäsenvaltioita myös varmistamaan, että velvoitteita tehostaa riittävä viranomaisvalvonta ja tehokkaat seuraamukset, ja että mahdollisilla vahingonkärsijöillä on mahdollisuus vaatia korvauksia velvoitteitaan rikkoneilta yhtiöiltä.
Ehdotetun direktiivin soveltamisala ei rajoitu ainoastaan EU:n jäsenvaltioissa tapahtuvaan toimintaan tai jäsenvaltioiden yrityksiin, vaan vaikutuksia pyritään ulottamaan myös ja erityisesti EU:n ulkopuoliseen yritystoimintaan.
Yhtenäinen sääntely edistää reilua kilpailua
Keskuskauppakamarin mukaan komission ehdotuksen keskeisimmät puutteet liittyvät niihin seikkoihin, joissa pyrkimys harmonisaatioon ei toteudu riittävällä tavalla. Ehdotuksessa on useita osa-alueita, joissa komissio jättää ratkaisujen löytämisen yksittäisten jäsenvaltioiden vastuulle.
”Esimerkiksi ehdotettujen sääntöjen valvonta, rikkomisesta määrättävät seuraamukset ja mahdollisia vahingonkorvauksia koskevat säännöt jäävät monelta osin jäsenvaltioiden ratkaistaviksi ja tulkittaviksi. Tämä johtaa herkästi toisistaan poikkeaviin ja ristiriitaisiin tulkintakäytäntöihin eri jäsenvaltioissa”, sanoo Turunen.
Keskuskauppakamari katsoo, että Suomen tulisi vaatia tulevissa jäsenvaltioneuvotteluissa täsmällisempiä EU-tason ratkaisuja edellä mainittuihin kysymyksiin, jotta voidaan varmistaa, että säädetyt vaatimukset tulevat sovellettaviksi myös maissa, joissa yritysvastuu ei ole vielä niin kehittynyttä. Samalla Suomessa tulisi välttää säätämästä direktiivin kanssa ristiriitaisiksi muodostuvia kansallisia yritysvastuuvelvoitteita.
Vaikka direktiiviehdotuksen velvoitteet ovat uusia, Turusen mukaan vastaavia käytäntöjä on monissa suomalaisissa yrityksissä käytössä vapaaehtoisesti: ”Vastuullisten suomalaisyritysten näkökulmasta komission pyrkimys yhtenäiseen sääntelyyn on kilpailuneutraliteetin kannalta pääosin tervetullutta”.
Yhtiön johdon velvoitteet ristiriidassa pohjoismaisen hallinnointimallin kanssa
Pohjoismainen osakeyhtiöiden hallinnointimalli perustuu osakkeenomistajien, hallituksen ja toimivan johdon väliseen selkeään vastuunjakoon. Komission ehdotuksen mukaan yhtiön johdon velvollisuuteen toimia huolellisesti yhtiön edun mukaisesti kytkettäisiin mukaan lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin kestävyysnäkökohdat.
”Ehdotuksia on erittäin vaikea sovittaa yhteen pohjoismaisten yritysten hallinnointimallin kanssa. Direktiiviehdotus ei määrittele millään tavalla sitä, minkä sidosryhmien etua ja miten johdon on edistettävä, kun kestävyysnäkökohtiin liittyvät sidosryhmien intressit ovat ristiriidassa keskenään eikä kaikkia intressejä voida toteuttaa yhtä aikaa. Tämä altistaa yhtiöiden johdon monenlaisille vastuuriskeille”, sanoo Keskuskauppakamarin johtava asiantuntija Ville Kajala.
