Uudet osaajat ovat Suomen elinehto

Merkittävä osa yrityksistä potee osaajapulaa ja nimeää sen myös keskeiseksi kasvun esteeksi. Keskuskauppakamarin osaamisasiantuntijan Mikko Valtosen mukaan tämä on viesti, joka on otettava ikääntyvässä Suomessa lopultakin vakavasti.

Suomi ikääntyy kuluvalla vuosikymmenellä vauhdikkaasti ja 2030-luvulle tultaessa jo pelottavan jyrkästi. Vaikka eläkeikää on nostettu ja työuria kannustetaan jatkamaan, poistuu työmarkkinoilta seuraavien 10-15 vuoden aikana niin paljon käsipareja, ettei niille löydy kutistuneista ikäluokista enää korvaajia. Käytännössä kyse on 10 – 15 000 osaajasta vuosittain.

Tämä epätasapaino on huolestuttanut ekonomisteja jo vuosikausia ja se saa myös keskuskauppakamarin osaamisasiantuntija Mikko Valtosen otsan rypistymään. Lisähuolta tuo tuore kysely, jonka mukaan yli puolella kauppakamarin jäsenyrityksistä on jonkin asteinen osaajapula.

”Tulos on osin yllättävä. Todella merkittävä osa yrityksistä tarvitsee tälläkin hetkellä uusia osaajia koronakriisistä huolimatta”, Valtonen toteaa.

Monen muun asiantuntijan tavoin hän muistuttaa, ettei yhtälöä voi ratkaista ilman työperäistä maahanmuuttoa. Lisäksi tälle osaajajoukolle olisi tarvetta ympäri maata.

”Jo nyt on nähtävissä, että myös maahanmuuttajien osaaminen alkaa valua ja keskittyä entistä enemmän pk-seudulle. Kaikkia yrityksiä ei kuitenkaan voi istuttaa eteläiseen Suomeen tai yliopistokaupunkeihin. Heitä tarvitaan myös maakunnissa”, Valtonen muistuttaa.

Lisäksi maahanmuuttoa helpottavilla toimilla on jo kiire.

”Kuten kysely osoitti, osaajapula ei ole helpottanut koronakuukausinakaan. Siksi sen varjolla ei saa käpertyä omien rajojen sisäpuolelle. Kun koronakriisi aikanaan päättyy, meillä ei ole varaa samanlaiseen hitaaseen starttiin kuin edellisessä finanssikriisissä”, Valtonen tähdentää.

Katse tutkinnoista osaamiseen

Käytännön työkokemusta niin järjestö- kuin haalarihommissa hankkinutta asiantuntijaa harmittaa myös suomalaisen koulutusjärjestelmän kahtiajako, jossa ammattikorkeakoulut ovat jääneet julkisessa keskustelussa pahasti yliopistojen varjoon.

Perinteistä ammattikoulutustakin on viimeisten uudistusten jälkeen mollattu liian kevyin perustein.

”Meikäläisen koulutusjärjestelmän ansiosta elinkeinoelämä löytää tarvitsemiaan osaajia myös oman maakunnan opinahjoista. Tässä kohtaa ammatti- ja ammattikorkeakouluilla on erittäin tärkeä rooli.

Yliopistot ovat toki syvällisemmän tutkimuksen ja innovaatioiden kannalta tärkeitä, mutta monille yrityksille ammattikorkeakoulut ovat usein sopivampia ja käytännönläheisempiä kumppaneita. Ne voivat auttaa esimerkiksi kaupallistamisessa ja markkinoinnissa”, Valtonen muistuttaa.

Toki kehittämistäkin riittää. Koulutuksen pitäisi vastata entistä ketterämmin ympäröivän elinkeinoelämän muuttuviin tarpeisiin. Nykyisen tutkintokeskeisen opintopolun rinnalla – ja myös sen sijaan – tulisi tarjota lyhyempiä osaamiskokonaisuuksia, joilla reagoidaan nopeasti ajankohtaiseen osaamisaukkoon. Muunto- ja täydennyskoulutus saisi niinikään olla sujuvampaa.

”Isossa kuvassa meidän on opittava arvostamaan tutkintojen sijaan oikeaa osaamista. Ja mitä monipuolisempaa se on, sitä parempi. Tulevaisuudessa työuralla eteen tulevat tehtävät ovat nekin entistä vaihtelevampia”, Valtonen tähdentää.

Kissa pöydälle Pisa-tuloksista

Suomi keikkui vuosituhannen vaihteessa erilaisissa osaamisvertailuissa kansainvälisillä kärkisijoilla. Myös meikäläisten digivalmiudet olivat kukonaskeleen verran monia muita maita edellä.

Viimeiset 10-15 vuotta suunta on ollut alaspäin ja mitalisijat ovat kääntyneet mm. Pisa-tutkimuksissa pistesijoiksi. Alamäkeen on suistuttu etenkin luonnontieteissä ja matematiikassa, mikä on Valtosen mukaan tulevaisuutta ajatellen todella huolestuttavaa. Myös lukutaito ja kiinnostus lukemista kohtaan on lasten ja nuorten parissa pelottavan heikkoa.

”Lisäksi lukutaidon kanssa kamppailevien nuorten määrä kasvaa ja entistä useammalla on perustaitojen puuttuessa vaikeuksia selvitä jatko-opinnoista. Eli ei tämä hyvältä näytä jatkossakaan.”

Valtosen mukaan tästä osaamiskuopasta pitäisi puhua entistä avoimemmin ja kovempaan ääneen, sillä nykymenolla kunnian kukko ei kauan laula.

Mitä sitten lääkkeeksi? Valtosella on puutostautiin kolme selkeää rohtoa.

”Ensimmäiseksi on laitettava kuntoon perusopetus, turvattava sen resurssit ja laatu. Toisena askeleena on lisättävä korkeakoulutuksen määrää. Ennusteiden mukaan jopa 70 prosenttiin uusista työpaikoista vaaditaan tulevaisuudessa korkeakoulututkinto. Niiden lisäksi tarvitaan ulkomaisia osaajia sekä aivan uusi ote oppisopimuskoulutukseen esimerkiksi palkkaporrastuksen avulla.”