Vieraskolumni, Emilia Kullas

Kevään edetessä suomalaisella on jo lupa odottaa parempaa: kesää, ystävien ja sukulaisten tapaamista, kenties jopa tuttavan halaamista?

Koronakriisi väistyy rokottamisen myötä. Samalla palaa talouden toimeliaisuus, ja kyllä sitä onkin kaivattu. Etäpalaverit eivät häviä, mutta asiakkaita pitää päästä tapaamaan livenä. Yrityskaupat saavat vauhtia rattaisiin, samoin rekrytoinnit ja investoinnit.

Nyt on aika suunnitella tulevaa kasvua. Tervetuloa takaisin lounas- ja illallistapaamiset!

Kysyntä palaa monelle koronasta kärsineelle alalle kuin läjähdys ketsuppipullosta. Onneksi. Ravintolapöydät täyttyvät, lapsiperheet varaavat uima-allaslomiaan ja nuoriso ryntää festareille. Vaatekauppiaiden varastot eivät jää enää lojumaan alerekkiä odotellen. Kuntosalien pukukopeissa on ruuhkaa, kun koronapullat pitää saada poltettua pois keskivartalolta.

Jos hyvin käy, Suomen bruttokansantuote yltää tänä vuonna kolmen prosentin kasvuun, kuten Etla ennustaa. Kolme prosenttia riittää nippanappa kuromaan kiinni edellisen vuoden pudotuksen. Meidän pitäisi kuitenkin kyetä paljon parempaan.

Etla ennustaa, että tulevien vuosien kasvu jää parin prosentin tuntumaan. Tällä tahdilla toivumme tästäkin kriisistä liian hitaasti. Suomelta vei kymmenen vuotta kuroa umpeen finanssikriisin jättämä lommo kansantuotteeseen. OECD ennakoi, että verraten hyvästä koronatilanteesta huolimatta Suomi on hitaimpien toipujien joukossa taloudellisesti.

Moneen asiaan emme voi itse vaikuttaa, mutta tähän voimme. Pandemia pyyhkäisi koko maapallon läpi rajoja tai lupia kyselemättä. Pandemia on happotesti, jota kukaan ei olisi halunnut, mutta joka paljasti armotta, miten hyvin maat, ministeriöt, yritykset ja lopulta yksilöt kestävät viruksen hyökkäyksen.

Suomella ei ole syytä paukutella henkseleitä, vaikka terveydenhoitomme selviäisi vähemmillä iskuilla kuin Viro tai Ruotsi. Päinvastoin, tästä kriisistä pitää ottaa kunnolla opiksi.

Oliko tilannekuva ajan tasalla? Löytyikö reagointikykyä? Valjastettiinko kaikkien kyvyt vaikeassa tilanteessa?

Maan hallituksen tehtävä ei ole ollut helppo, mutta välitodistus ei ole kiitettävä. Poliittisten päättäjien kyky saada päätöksiä tehtyä oikea-aikaisesti ei näytä toimivan. Akuutin kriisin jälkeen päätösten teko muuttuu entistä tahmeammaksi.

Suomi on jäänyt kiinni rakenteisiin, jotka ovat peruja viime vuosituhannelta. Työmarkkinoilla ei enää toimi sopimismalli, joka oli käytössä 1980-luvulla. Jäljet näkyvät työttömyysluvuissa. Yritysjohtajan tulevaisuudenusko on teko, tarkemmin sanottuna investointipäätös. Näitä meillä on liian vähän, eikä investointeja synny ilman luottamusta toimintaympäristöön.

Tämä on se, minkä me voimme halutessamme muuttaa. Nyt yritykset ajavat muutosta, johon poliitikoilla ei näytä rohkeus riittävän.