Vieraskolumni, Jyrki Katainen

Eput lauloivat Vuonna 85 -kappaleessaan: “Silmämme avataan ja suljetaan. Me maailmanpyörässä kuljetaan. Ylöspäin, ja alas, ja ympäri hei, maailmanpyöräni vei. Elämäni oli tylsää niin. Sitä tylsyyttä katselin silmät kii. Silmäni avasin ja maailman näin. Maailmaani katsomaan jäin.”

Vuosi 2021 on vuosi, jolloin silmät kannattaa avata ja katsoa miltä maailma näyttää. Olennaista on miettiä, miltä haluamme sen näyttävän. Tylsyyden vuosi 2020 toi mukanaan disruption, jota ei kannata hukata. Toi se paljon muutakin, mutta ehkä silti kannattaa keskittyä erityisesti mahdollisuuksiin.

Talouden elvyttämistoimet nostavat uusia mahdollisuuksia talouden rakenteelliselle uudistamiselle. Ei ole syytä elvyttää kaikkea ennalleen, vaan luoda uutta parempaa tulevaisuutta. Ilmastonmuutoksen rinnalle on nousemassa uusi teema, luonnon monimuotoisuuden kato. Nämä haasteet vaativat markkinalähtöisiä ratkaisuja. Yksin veronmaksajien varoin ongelmia ei voida ratkaista. Esimerkiksi EU:n sisämarkkinoiden ja kauppapolitiikan keinot tarjoavat mahdollisuuksia kiertotalouden markkinoiden luomiseksi. Edelläkävijä-yritykset ennakoivat jo nyt kysynnän kasvua sellaisille ratkaisuille ja tuotteille, jotka huomioivat vastuun luonnon monimuotoisuudesta. Markkinatalous on ahkera renki, jolle on annettava uusi tehtävä.

Datatalouden nousu on toinen yhteiskuntia ja taloutta eteenpäin ajava megatrendi. Me jokainen tuotamme päivittäin massiivisen määrän dataa, jota harvalukuinen joukko yrityksiä hyödyntää ja jolla käydään kauppaa. Datasta tulee entistä merkittävämpi raaka-aine. 2021 voisi olla todellinen muutoksen vuosi siinä, että suomalaiset yritykset alkavat kehittää liiketoimintamallejaan ja palvelujaan dataa hyödyntäen. Voisiko Suomesta tulla nousevan datatalouden edelläkävijä? Korona-aikana esiin noussut digiloikka ei saa jäädä etäkoulun ja Teams-palaverien asteelle. Todellinen digiloikka tapahtuu vain, jos yritykset kykenevät tarjoamaan uusia datapohjaisia ratkaisuja sekä julkisten palvelujen kehittämiseen että laajemminkin yritysten ja kuluttajien käyttöön.

Demokratian ja osallisuuden haasteet ovat nousseet räikeästi esiin viime vuosien aikana. On selvää, että yhteiskunnallinen vakaus, oikeusvaltio ja demokraattinen malli eivät säily, ellei niistä pidetä huolta. Asiaa ei voi ulkoistaa yksin poliitikoille. Tarvitaan myös vastuullista kansalaisuutta. Kärjekkäille, loukkaaville ja aggressiivisille somepäivityksille tulevat tykkäykset hivelevät joidenkin egoa. Mutta onko se vastuullista ihmisyyttä? Millaisia käytöstapoja haluat lastesi oppivan? Vakaus, ennustettavuus ja oikeudenmukainen yhteiskunta syntyvät sekä kirjoitettujen että kirjoittamattomien sopimusten noudattamisesta. Jokaisella meillä on siinä vastuumme. Toivon, että kevään kuntavaaleihin asettuu mahdollisimman monta ehdokasta, jotka uskaltavat keskittyä asioihin ja käyttäytyä asiallisesti, jotka ovat maltillisia, uudistusmielistä ja haluavat tarttua tylsiinkin asioihin. Politiikan ei aina tarvitse olla värikästä. Tylsältäkin kuulostavista asioista on osattava tehdä päätöksiä ja kompromisseja, jotta pääsemme eteenpäin.