Edessä kiitospuheen pitäminen? Näillä vinkeillä onnistut

Toimitusjohtaja hivelee työpaikan palkitsemisjuhlassa Vuoden onnistujan pystiä. Kohta on palkittavan aika nousta työyhteisön eteen ja kiittää kunniasta. Palkinnon saajan käsiä hikoiluttaa. Kuinka omaa jännitystä voi hallita ennen h-hetkeä ja mitä kiitospuheen tulee sisältää?

“Puhuja voi yleisesti hallita esiintymisjännitystään keskittymällä sanomansa sisältöön ja uskaltamalla hakea vuorovaikutusta kontaktilla yleisönsä kanssa”, neuvoo puheviestinnän professori ja oikeussaliviestinnän dosentti Tuula-Riitta Välikoski. Yleisö on usein jo valmiiksi empaattinen puheen pitäjää kohtaan, vaikka välitön tuki saattaakin jäädä omaa suoritusta pohtiessa huomaamatta.

Puheeseen valmistautuessa tulee ensimmäisenä ottaa huomioon tilaisuuden konteksti. Palkitsemistilaisuus on yleensä juhlava, joten tilaisuuden luonne, muu protokolla, mahdollinen etiketti ja pukukoodi on hyvä selvittää.

Puhe alkaa kiitoksella ja päättyy kiitoksiin. Väliin sopii lyhyt, tiivis ja jopa tunteikas sisältö esimerkiksi siitä, mitä palkinto merkitsee ja miten se kannustaa tulevaisuudessa toimimaan innostuneesti lisää. Joissain tilanteissa puheeseen voi sisällyttää myös merkityksellisiksi koettuja tapahtumia. “Jos aikaa on enemmän kuin muutama minuutti ja kyse on esimerkiksi perheyrityksen palkinnosta, jota nuori toimitusjohtaja on vastaanottamassa, niin yksi, iloinen, lyhyt muistelo toiminnan alusta mahtuu mukaan”, Välikoski ohjeistaa.

Minuuttiin mahtuu paljon asiaa.

Kiitosten osoittaminen saattaa puheessa osoittautua konstikkaaksi. Palkinnon antajaa tulee tietysti kiittää, mutta mukana voi olla kiitokset myös omalle joukolle, jonka puolesta palkinnon noutaa. Mikäli kyseessä on iso joukko muistettavia henkilöitä, voi niitä yhdistellä ja ryhmitellä ettei aikaa kulu kaikkien nimien peräkkäin mainitsemiseen. Tämä on kuitenkin kiitosten osoittamisen vaikein kohta. “Vaikka puhuja aivan vilpittömästi unohtaisi mainita jonkun tahon, voidaan se tulkita tarkoitukselliseksi teoksi. Mieluummin kiitoksia liian monella kuin liian vähälle”, Välikoski sanoo.

Mitä lyhyempi puhe, sitä parempi lopputulos. Jos puheeseen on valmistautunut, mahtuu minuuttiin paljon asiaa. Lauserakenne on hyvä pitää ytimekkäänä ja suosia enintään viisisanaisia lauseita. Sujuva puhe etenee sisällöllisesti johdonmukaisesti, on aikaan mitoitettu ja toteutukseltaan rento ja vapautunut. Tärkeintä on kuulijoiden huomiointi. Hyväksi sujuva puhe tulee, kun se on asiallisesti yleisöön ja tilanteeseen sovitettu, läsnä oleva ja spontaanisti valmistellun oloinen. Sisällössä yksinkertaisuus on valttia eikä kikkailu esimerkiksi ammattisanastolla yleensä pure kuulijoihin.

Hyväksi puhujaksi voi oppia.

Kiitospuheeseen uskaltaa tavallisesti ottaa mukaan huumoria, mikä laukaisee jännitystä sekä kuulijoiden että puheen pitäjän osalta. Vaikka tilannehuumori on toimivaa, mainitsee Välikoski turvallisena vaihtoehtona puhujaan itseensä liittyvän, elegantin huumorin. Pakollista huumorilla tehostaminen ei kuitenkaan ole – toisilta se tulee luonnostaan, toiset taas ovat enemmän asiatyylin ihmisiä.

Sujuvaksi puheen pitäjäksi voi oppia ja kehittää omaa osaamistaan. Hyvä puhuja uskoo asiaansa ja itseensä, on kiinnostunut yleisöstään ja osoittaa sen luontevalla läsnäolollaan ja kontaktillaan. Hyvä puhuja myös ymmärtää, että hän on vain väline asiansa välittämisessä yleisölle, ei itsetarkoituksellinen toimija tai liian rutinoitunut esiintyjä. Välikoski perää oman osaamisen vahvistamisen alkavan siitä, että omaa realistisen viestijäkuvan: tietää, millainen on ja millaisena pidetään.

“Sitten kerätään luottoa omiin viestintätaitoihin ja siihen, että uskaltaa ryhtyä vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Eri puhetilanteiden valmistelu käynnistyy aina tilanne- ja yleisöanalyysistä, koska niiden päälle rakennetaan perusta puheen sisällön kohdentamiselle.”