Esiintymisen jännittäminen on yleinen haaste, jota moni jää murehtimaan yksinään. Hyvällä valmistautumisella kaikki kuitenkin selviävät tilanteesta. Puheviestinnän yliopisto-opettaja Tessa Horilan vinkit auttavat suunnittelemaan koskettavan kiitospuheen.
Kiitospuhe on erityinen kiitoksen osoitus, joka voi kohdistua niin yhdelle henkilölle kuin isommalle joukolle. Kiitospuhe pidetään usein tilaisuudessa, jossa kaikki osaavat odottaa, että puhe on osa tilaisuutta. Tällainen voi olla palkinnon tai ansiomerkin luovuttaminen tai vastaanottaminen, myös etänä järjestetyissä tilaisuuksissa. Puhe voi olla osittainenkin kiitospuhe, esimerkiksi valmistujaispuhe voi sisältää kiittämistä.
“Kiitospuheeseen valmistaudutaan kuten muunkin puheen pitämiseen: rajataan näkökulma, hiotaan ja harjoitellaan”, Horila kertoo.
Hän opastaa puhetta valmistellessa miettimään ensin, millaiselle yleisölle ja millaisessa tilanteessa pidät puheen. Onko tilanne virallinen vai rento? Paljonko ihmisiä on paikalla ja ovatko he sinulle tuttuja vai vieraita? On myös hyvä huomioida, mitä yleisö tietää ennestään ja odottaa puheen suhteen.
Kun valmistaudut puheen pitämiseen, muista nämä:
- Rajaa näkökulma.
- Selkeytä puheen rakenne.
- Kirjoita ylös tukisanoja.
- Panosta aloitukseen ja lopetukseen.
- Ota huomioon niin kiitoksen saaja kuin koko yleisö.
- Hengitä ja ole läsnä puhetilanteessa.
- Ota selvää, millaisessa tilassa puhut tai millaisella välineistöllä toimitaan.
Selkeytä puheen ydinasiat
Horila kannustaa pyrkimään ennemmin napakkaan kuin laveaan puheeseen. Kaikkien yksityiskohtien huomioisen sijaan on parempi keskittyä pariin tärkeään ydinasiaan: mitä haluan, että tästä jää mieleen, ja mitkä ovat ne tärkeimmät asiat, mistä haluan kiittää?
“Panosta siihen, että puhe on helposti seurattavaa ja selkeää. Tämä tarkoittaa konkreettisesti sitä, että mietit etukäteen tukisanoja, pääkohtia ja jopa lauserakenteita. Puhe on ohimenevä hetki, eivätkä kuulijat pääse siirtymään puheessa taaksepäin. Siksi pienet siirtymät ovat tärkeitä, kuten ‘Seuraavaksi haluan puhua tästä’”, pohtii Horila.
Puhetta ei hänen mukaansa kuitenkaan kannata kirjoittaa sanasta sanaan valmiiksi. Puheesta tulee helposti lapusta luettua tekstiä, ja kohdennus tuleekin tekstiin eikä yleisöön, jolle pitäisi siinä tilanteessa olla läsnä.
Havainnollista ja ole rohkeasti tunteellinen
Sisällöllisesti kannattaa Horilan mukaan miettiä huolellisesti puheen aloitus ja lopetus. Aloitus asettaa sävyn puheelle ja lopetus määrittää yleisön mielialan puheen jälkeen. Kiitospuheet ovat usein iloisia ja mukavia tilanteita, joten aloituksen kannattaa olla saman sävyinen.
”Alussa voit kiittää ja sanoa jonkin ilon osoituksen yleisölle, kuten ’On kiva olla tässä juhlistamassa’. Lopetuksessa voit esimerkiksi vielä kiittää ja toistaa puheen pääasian. Lopetus jää usein myös yleisölle mieleen”, hän vinkkaa.
Myös havainnollisuus on tärkeää puheen sisällössä. Tämä tarkoittaa asian konkretisoimista ja ymmärrettäväksi tekemistä: esimerkkejä, mielikuvia, tarinaa, anekdoottia, yhteistä muistoa. Puheessa on sallittua tulla henkilökohtaiselle ja konkreettiselle tasolle ja olla tunteellinen. Jollain tavalla kannattaa kuitenkin ottaa koko yleisö huomioon, vaikka kohdentaisi puheen pienemmälle porukalle. Tämän voi tehdä esimerkiksi muistamalla katsekontaktin kaikkiin tai muistamalla tervehtiä aluksi koko juhlaväkeä.
Vaikka puheen pitäminen tuntuisi epämiellyttävältä, ei kannata vähätellä itseään tai saamaansa kunniamainintaa tai palkintoa. Sillä vetää maton niin itsensä kuin palkinnon tai kunniamaininnan antajan alta. Horila kannustaa ottamaan rohkeasti tila kiitoksen vastaanottamiselle ja antamiselle.
“Kiittäminen ja arvostuksen antaminen on kunnioituksen ele itselle, yleisölle ja koko tilanteelle. Jos puhuja ei arvosta itseään tai tilannetta, yleisö miettii, kannattaako kuunnellakaan.”
Rauhallisuus ja valmistautuminen auttavat
Hengityksen merkitystä korostetaan monissa yhteyksissä, ja tärkeää se on myös puheen pitämisessä. Puhetilanteessa ei yleensä ole kiire. Horila muistuttaa ottamaan kontaktia ja aina välillä luomaan yleiskatsahduksen yleisöön. Omia muistiinpanojakin saa välillä katsoa.
Jännityksen hallinnan kannaltakin hän neuvoo varaamaan aikaa puheen suunnitteluun ja harjoitteluun.
“Ei haittaa, jos vähän haet sanoja. Yleisö ei tiedä, miten puheesi on tarkoitus mennä. Lavalla olevasta tuntuu, että sekunnit matelevat ja hetki on pitkä, mutta kokemus on voimakkaampi usein puhujalle kuin yleisölle”, Horila toteaa.
”Jos puheen pitäminen jännittää, ajattele puheen yleisöä kiinnostuneina viestintäkumppaneina pikemmin kuin sinua arvostelevana raatina tai kaukaisena porukkana. Kiitospuhe on kaikin tavoin mukava tilanne, jolloin yleisö on kiinnostunut itse asiasta ja sisällöstä. Yleisö yleensäkin tuppaa olemaan puhujan puolella, mikä on hyvä muistuttaa itselle.”
Kiittäminen on tärkeä osa työyhteisöä. Aktiivisesta kiittämisen muistamisesta ei siitäkään ole haittaa. Kiitoksen antamista ja puheen pitämistä voi harjoitella ja oppia!
Tessa Horila on puheviestinnän yliopisto-opettaja, viestintäkouluttaja ja vuorovaikutuksen tutkija. Opetus- ja tutkimustyön ohella hän kouluttaa muun muassa työelämän vuorovaikutustaitoja ja ryhmä- ja tiimiviestinnän sisältöjä.