Juhlapuhe Kuopion kauppakamarin 100-vuotisjuhlassa 23.8.2018
Juho Romakkaniemi, Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja
Hyvä juhlayleisö,
André Noel Chaker kysyi päivällä Johtamisfoorumissa ihmisiltä, ovatko he optimisteja vai pessimistejä. Itse viittasin molemmissa kohtaa. Itse asiassa ihmettelin, ettei useampi savolainen tehnyt samaa, koska optimistisessa pessimismissä on jotakin niin perisavolaista.
Se ehkä kiteytyy tässä pistämättömässä savolaisessa vastauksessa kysyttäessä kuulumisia: ”Hätäkö tässä elläessä, eijoo vilun eikä nälän puutetta.”
Tähän lausahdukseen kiteytyy oivallisesti savolainen mielenlaatu. Yhteiskuntatieteilijä Jarmo Siltaoja on esittänyt savolaisen vitsikkyyden kumpuavan Savon vaikeista olosuhteista, joissa maanviljelijät ovat keventäneet vastoinkäymisiään huumorilla. ”Suattaahan tuo olla vuan suattaahan tuo olla olemmattakkii.”
Savolaiset eivät ainakaan uhoa niin kuin pohjalaiset. Rojektit on ylleensä alottamista vaille valamiit. Mutta kun savolaiset ryhtyvät tekemään, alkaa tapahtua. Silti vähän vähätellään. Kerrotaan tehdessä että, ”mitä tästä, kuha jottain värkkäilen”. Ajatellaan, että ”henkselien paakuttelusta ei jiä ku mustelmat tissilöihin.”
Maailmalla olen aina ylpeydellä kertonut savolaisista juuristani. On suuri kunnia saada puhua satavuotiaan Kuopion kauppakamarin juhlagaalassa. Syntyperäisenä kuopiolaisena tällä tilaisuudella on minulle erityisen suuri merkitys.
Kun Kuopion kauppakamari perustettiin vuonna 1918, Suomi oli aivan toisenlainen maa kuin nykypäivänä. Olosuhteet olivat vaikeat vasta itsenäistyneessä maassa.
Se tarina on suoranainen ihme. Sadassa vuodessa on kuljettu huima matka ryysyistä rikkauksiin. Suomi on harpannut kehitysmaasta maailman vauraimpien ja kehittyneimpien maiden kastiin.
Kauppakamarin perustamisen aikaan Kuopio oli tärkeä viljantuonnin satama ja yksi maan tärkeimmistä tukkukaupan ja myllyteollisuuden keskuksista. Tänään Kuopion elinkeinorakenne on erittäin monipuolinen. Kuopiossa on yhteensä noin 5 050 yritystä ja yhteisöä, joista yli 190 käy kauppaa myös ulkomaille.
Kuopiossa on muutenkin hyvä vire päällä. Osoituksena tästä Kuopio on valittu mm. kunta-rankingissa Suomen tyytyväisimpien asukkaiden kaupungiksi.
Tavoite Kuopiosta 200 000 asukkaan kaupunkina vuoteen 2040 mennessä on kova, mutta sinnikkäällä työllä se on mahdollista saavuttaa.
Kuopion muutos on kuva koko Suomen muutoksesta. Se menestystarina on siis hieno ja siitä voi olla ylpeä. Sen jatko on kuitenkin uhattuna. Nykyisestä nousukaudesta huolimatta. Tarpeelliset uudistukset takkuavat. Tehdään liian vähän liian myöhään. Aion puhua teille tänään siitä, mitä on tehtävä, jotta Suomen menestystarina saa myös jatko-osia ja mikä kauppakamarin rooli tässä tarinassa on.
Miten siis näen kamaritoiminnan nykyisyyden ja ennen kaikkea tulevaisuuden? Olen kiertäessäni Suomea puhunut siitä, kuinka haluan mielikuvan kauppakamarista olevan moderni ja raikas. Olemme vahvasti ajassa kiinni ja toimimme paremman Suomen hyväksi. Vaikka olemme perinteikäs ja historiansa tunteva järjestö, emme jämähdä menneeseen. Haluan että olemme kuin moderni eurooppalainen katukahvila. Paikka, jossa ihmiset tapaavat ja viihtyvät sekä uudet ajatukset syntyvät ja vaihtuvat.
Haluan edistää ajattelutavan muutosta toiminnassamme. Toiminta-ajatuksemme kiteytän muotoon ”edunvalvonnasta ratkaisukeskeiseen vaikuttamiseen”. Meidän on turha rajata itse itseämme pelkästään ahtaaseen edunvalvonta-lokeroon, vaan ennen kaikkea edistettävä arvojamme laajasti yhteiskunnassa.
Mitä ne arvot sitten ovat? Ne voi tiivistää kolmeen:
- Vapaus ja vastuu
- Toimiva markkinatalous ja terve kilpailu
- Aidosti tasa-arvoiset mahdollisuudet
Näiden arvojen pohjalta haluan, että luomme Suomen, jossa on työhön ja investointeihin kannustava verotus sekä tehokas ja asiakaslähtöinen julkinen sektori. Lisäksi haluan Suomen ja Euroopan edistävän avointa ja sääntöperusteisia kansainvälistä kauppaa ja yhteistyötä globaalien ongelmien ratkaisemiseksi.
Ja emmekö me usko, että näille arvoille ja periaatteille rakennettu Suomi on paras Suomi aivan jokaiselle suomalaiselle? Sellainen Suomi on avoin, kilpailukykyinen, eurooppalainen ja globaali talous, jossa investoidaan, talous kasvaa ja työtä sekä hyvinvointia riittää ihan jokaiselle!
Ja siitä ”edunvalvonnasta” puhuen: Tämä on tehokkainta mahdollista vaikuttamista sen suhteen. Sellainen Suomi on myös selvästi paras mahdollinen toimintaympäristö yrityksille ja elinkeinoelämälle.
Mitkä ovat Suomen seuraavan sadan vuoden menestystekijät?
- Ainoa asia, jossa Suomi voi olla maailman ykkönen ja pärjätä globaalissa kilpailussa on korviemme väli. Kilpailukykymme avain on osaaminen. Sen ”input” on koulutus ja ”output” ideat, työ ja vauraus.
- Toinen on saavutettavuus. Logistisesti me olemme pullonperällä. Eurooppalaisittain olemme saari. Maailman digitalisoituminen auttaa tässä – mutta vain jos investoimme digitaaliseen infrastruktuuriin ja kykyihin – unohtamatta perinteistä liikennettä ja logistiikkaa.
- Kolmas on luottamus vahvaan julkiseen talouteen ja siihen että julkinen sektori on järjestetty tehokkaasti.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Suomella on muutama sektori, joissa julkiset investoinnit ja päätöksenteko mahdollistajana avaisivat osaamisen, kasvun ja työllisyyden pullonkaulat. Ja pähkähullusti kaikki nämä sektorit on aliresursoitu tai ne ovat niukkuushyödykkeita: korkeakoulutus, logistiikka ja liikenneinvestoinnit kunnossapitoineen sekä kasvukeskusten kaavoitus, tonttien luovutus, rakennusluvat jne.
Mitäpäs jos päätettäisiin strategisesti, että käännetään näissä logiikka toisin? Lopetetaan niukkuus ja aliresursointi ja ryhdytään tarjoamaan tarpeeksi ja mieluummin ylitarjotaan!
Monilla yrityksillämme on hankaluuksia osaavan työvoiman saannissa. Kuulemani mukaan Pohjois-Savossa erityisesti Iisalmessa ja Varkaudessa, ja varsinkin teollisuudessa, ammattiosaajia vientiyrityksiimme ei tahdo löytyä. Mitäpä jos otetaan mallia Saksasta ja Sveitsistä ja luodaan oppisopimuskoulutuksesta aito polku työelämään. Raivataan esteet, kuten tarveharkinta, ulkomaisten osaajien palkkaamisen tieltä.
Toinen ongelma on kansainvälisesti pitkä tauko korkea-asteelle siirtymisessä sekä pitkät opiskeluajat ennen työelämään siirtymistä. Nyt toiselta asteelta korkeakouluihin siirtymiseen kestää keskimäärin puolitoista vuotta. Pääosin pääsykoejärjestelmästämme johtuen. Se on kaikkien ajan ja resurssien tuhlausta.
Avataan korkeakouluihin sisäänpääsy kaikille suoraan toisen asteen jälkeen tapaan. Valitaan halutuimmille aloille ylioppilastutkinnon tarkkojen tulosten perusteella ja mahdollistetaan myöhäisille mahdollisuus näyttää kelpoisuutensa opintosuoritusten perusteella opintojen aikana.
Muutetaan virkakelpoisuuden ja yleisemminkin junioriasiantuntijatehtävien kriteeriksi kandidaatin tai ammattikorkeakoulun tutkinto muun Euroopan tapaan. Jo näillä muutoksilla uudet koulutetut sukupolvet astuisivat työelämään keskimäärin ainakin kolme vuotta nykyistä aiemmin. Miettikää sen vaikutusta vaikka mihin, ei vähiten julkiseen talouteemme.
Uudistetaan liikenteen rahoitusmallit. Ryhdytään investoimaan väyliin ja infrastruktuuriin Ruotsin tapaan. Tämä tarkoittaisi resurssien 2,5-kertaistamista! Poistetaan logistiikasta johtuva pysyvä kilpailukykyhaittamme kertaheitolla! Tällöin myös Kuopion saavutettavuus olisi mahdollista nostaa uudelle tasolle! Muutetaan kaavoitus ja kaupunkien kehittämisen ajattelu niukkuuden jakamisesta ja yksityiskohtaisesta sääntelystä ylitarjontaan ja mahdollistamiseen.
Tämä kaikki on loppujen lopuksi melko yksinkertaista toteuttaa. Tarvitaan vain visiota, yksituumaisuutta ja halua tehdä asiat paremmin. Nämä muutokset pelkästään loisivat sellaisen kasvusykäyksen Suomeen, että se kantaisi jo vähintään puoleen väliin Suomen seuraavista sadasta vuodesta maailman vauraimpien maiden joukossa, globaalien arvoketjujen huipulla.
Tämä kaikki tietysti maksaa. Mistäs rahat, kysytään. Varsinkin kun piti huolehtia myös siitä vahvasta julkisesta taloudesta.
Tässäkin voimme ottaa oppia Saksasta, Ruotsista ja Tanskasta. Yhteiskuntamme rahoituspohja yksinkertaisesti pettää alta, jos emme saa työllisyyttä nostettua muiden verrokkiemme eli pohjoismaiden tasolle. Siksi ajastaan jälkeen jääneet rakenteet täytyy uudistaa vastaamaan tämän vuosituhannen vaatimuksia.
Jos Suomi toteuttaisi työmarkkinoiden ja paikallisen sopimisen vapauttamisen sekä sosiaaliturvan uudistamisen siten kuin verrokkimaamme Saksa, Tanska tai Ruotsi ovat tällä vuosituhannella tehneet, niin työllisyysasteemme voisi olla vaalikaudessa viisi prosenttiyksikköä korkeampi, kuten ja ensi vuosikymmenellä jopa yli 80 %. Ruotsin työllisyysasteella julkisen talouden tasapainomme olisi kolmen miljardin vajeen sijaan neljä miljardia ylijäämäinen. Siinä sitä investointivaraa riittäisi. Voisi verojakin laskea.
Mutta jonkun on visioitava tämä. Jonkun on kerrottava tämä. Ja jonkun on rakennettava siltoja ja innostettava kaikki muutkin tekemään yhdessä työtä näiden tavoitteiden eteen. Minusta tuon ”jonkun” pitää olla me kauppakamarit!
Keskuskauppakamari ja kauppakamarit tekevät hyvää perustyötä – mutta silti olemme nukkuva jättiläinen. Uskon että voimme olla vielä enemmän. Yhdessä kanssanne haluan nostaa meidät uudelle tasolle.
Visioni on, että viiden vuoden päästä tulevaisuudessa:
- Olemme Suomen vaikutusvaltaisin järjestö
- Tarjoamme ratkaisut säännöllisesti päätöksentekoon
- Meillä on paras medianäkyvyys
- Tulorahoituksemme ja asiantuntijaresurssimme ovat kasvaneet mahdollistamaan tämän.
- Olemme aktiivinen ja kiitetty vienninedistäjä
Yksin ei kukaan saa mitään aikaan. Tähän työhön tarvitsen teitä kaikkia. Kertomaan, neuvomaan, sparraamaan, innostumaan ja tekemään – yhdessä.
Hyvät ystävät,
Alussa viänsin savoa, joten tahtoisin myös lopuksi sanoa teille jotain savon kielellä. Sanon kuitenkin jotain, joka ei viänny muuksi savoksi. Se sana on kiitos.
Kiitos Kuopion seudun kauppakamari jo sadan vuoden ajan tekemästänne ansiokkaasta työstä Suomen menestyksen hyväksi. Kiitos että sain tulla tänne kotikaupunkiini teille puhumaan. Omasta ja Keskuskauppakamarin puolesta lämpimästi onnittelen satavuotiasta ja toivotan kaikille hauskaa juhlailtaa!