ANSIOTULOVEROPERUSTEET
Esityksessä ehdotetaan vuoden 2027 ansiotuloveroperusteisiin tehtäväksi indeksitarkistus kaikilla tulotasoilla 3,2 prosenttiyksikön mukaan ja pieni- ja keskituloisten verotusta kevennettäväksi 230 miljoonalla eurolla.
Keskuskauppakamari pitää tärkeänä, että indeksitarkistuksella estetään työn verotuksen kiristyminen inflaation ja keskimääräisen ansiotason muutoksen vuoksi. Lisäksi työn verotuksen keventämistä tulee määrätietoisesti jatkaa työnteon kannustimien ja kotitalouksien ostovoiman tukemiseksi.
TYÖSUHDEOPTIOIDEN VEROTUSTA KOSKEVA MUUTOSEHDOTUS
Ehdotetun muutoksen tavoitteena on parantaa suomalaisten kasvuyritysten mahdollisuuksia houkutella osaavaa työvoimaa poistamalla optioiden verotusajankohtaan liittyvät ongelmat. Keskuskauppakamari pitää muutokselle asetettuja tavoitteita erinomaisina ja kannattaa ehdotettuja muutoksia. Tavoitteiden toteutumiseksi myös käytännössä muutosehdotuksen eräitä yksityiskohtia on kuitenkin välttämätöntä korjata jatkovalmistelussa:
1. Veronalaisen optioedun määrää on voitava oikaista konkurssi- ja muissa arvonalenemistilanteissa niin, ettei se ylitä osakkeiden tosiasiallista luovutushintaa.
Korkean riskin kasvuyhtiöissä on mahdollista, että osakkeet menettävät myöhemmin arvoaan, jolloin optiot käyttänyt työntekijä ei tosiasiassa saa osakkeista luovutushintana optioetuna verotettavaa määrää. Mahdollista on myös, että osakkeet menettävät kokonaan arvonsa esimerkiksi kohdeyhtiön konkurssin seurauksena. Kasvuyhtiöissä ongelmaa kärjistää se, että työntekijälle veronalaisen optioedun määrä perustuu kohdeyhtiön osakkeiden laskennalliseen arvoon option käyttöhetkellä ja joka voi myöhemmin osoittautua virheelliseksi. Vastaava ongelma on henkilöstöantisäännöksessä ratkaistu siten, että osakkeen arvoksi määritellään osakkeen matemaattinen arvo, joka pääsääntöisesti johtaa maltilliseen arvostukseen.
Nyt ehdotetut säännökset voivat johtaa arvonalentumistilanteissa – ja erityisesti konkurssissa – siihen, että työntekijän ansiotulona verotetaan osakkeiden laskennallinen arvo optioiden käyttöhetkellä ilman, että työntekijä saa osakkeiden luovutushintana verojen maksuun tarvittavia varoja. Konkurssi- tai muussa luovutustilanteessa osakkeiden arvonalentuminen (osakkeiden arvo optioiden käyttöhetkellä vähennettynä luovutushinnalla) vahvistetaan työntekijälle luovutustappioksi, jota ei kuitenkaan voida vähentää veronalaisesta optioedusta. Vaikka tällainen lopputulos on sinällään työsuhdeoptioita koskevien verotusperiaatteiden mukainen, se johtaa työntekijöiden kannalta kohtuuttomaan tilanteeseen ja vaarantaa muutokselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen. Keskuskauppakamari katsookin, että jatkovalmistelussa tulisi selvittää säännösten muuttamista siten, ettei arvonalentumistilanteissa työntekijälle maksuunpantavan edun määrä voisi ylittää osakkeista tosiasiassa saatavaa luovutushintaa. Tällöin optioetuna verotettaisiin vain se tulo, jonka työntekijä todellisuudessa saa. Vaihtoehtoisesti tulisi harkita luovutustappion huomioimista osana alijäämähyvitystä.
2. Ehdotettu 24 kuukauden aikaraja option käyttämiselle on poistettava ja
yhdenmukaistettava TyEL 70 §:n kanssa sekä pituuden (12 kuukautta) että
laskentatavan (”on käytetty”) osalta.
Esitysluonnoksessa asetetaan 24 kuukauden aikaraja yhdeksi säännöksen soveltamisedellytykseksi. Aikaraja laskettaisiin option myöntämisestä option sallitun käyttöajan alkamishetkeen. Perustelujen mukaan tarkoituksena on estää järjestelyt, joissa palkkaa vain maksettaisiin toisessa muodossa verotuksellisista syistä. Perusteluissa ei kuitenkaan ole tarkemmin täsmennetty, minkälaisista järjestelyistä voisi olla kysymys ja mitä torjuttavaa verohyötyä tällaisilla järjestelyillä voitaisiin mahdollisesti tavoitella, jos ehdotettua aikarajaa ei asetettaisi veronmaksulykkäyksen ehdoksi.
Jos jokin aikaraja kuitenkin katsotaan tarpeelliseksi, olisi perusteltua soveltaa vastaavia edellytyksiä kuin TyEL 70 §:ssä eli 12 kuukauden aikarajaa, joka laskettaisiin option antamisesta sen tosiasialliseen käyttöhetkeen. Muutosta koskevan voimaantulosäännöksen mukaan uusia säännöksiä sovellettaisiin työsuhdeoptioihin, jotka käytettäisiin lain voimaantulon jälkeen siitä riippumatta, milloin optiot on saatu. Liian tiukan aikarajan soveltaminen voisi johtaa siihen, että aiemmin sovitun optio-ohjelman sallittua käyttöaikaa koskeva ehto on sovittu lain soveltumisen kannalta liian lyhyeksi, vaikka optioita ei tosiasiassa olisikaan vielä käytetty lyhyen käyttöajan puitteissa.
3. Elinkeinotoiminnan harjoittamista ja erityisesti omaisuuslajia koskevat vaatimukset
tulee poistaa.
Esitysluonnoksessa uuden säännöksen soveltamisedellytyksiksi asetetaan kohdeyhtiön toimintaan (”harjoittaa option käyttöhetkellä elinkeinotoimintaa”) ja varojen luonteeseen (”omaisuus muodostuu option käyttöhetkellä pääosin muusta kuin EVL 12 a §:ssä tarkoitetusta omaisuudesta”) liittyvät edellytykset. Niiden tavoitteena on perustelujen mukaan kohdentaa sääntely elinkeinotoimintaa harjoittaviin yhtiöihin, joiden omaisuus myös koostuu pääosin elinkeinotoiminnan varallisuudesta.
Vaikka sääntelyn kohdentamista elinkeinotoimintaa harjoittaviin yrityksiin voidaan sinällään pitää ymmärrettävänä, niin omaisuuslajiin kohdistuva lisäedellytys voi lisätä sääntelyn tulkinnanvaraisuutta ja johtaa työntekijöiden kannalta kohtuuttomiin seurauksiin. Koska edellytys liittyy kohdeyhtiön verotukseen, optionhaltijan on käytännössä mahdotonta varmistua kyseisen edellytyksen täyttymisestä optioiden käyttöhetkellä. Esitysluonnoksen perusteluista jää ylipäätään epäselväksi, millä perusteella on katsottu tarpeelliseksi rajoittaa säännöksen soveltamisalaa kohdeyhtiön omaisuuden koostumuksen perusteella.
4. Vuosittaisen ilmoittamisvelvollisuuden tarpeellisuutta tulisi uudelleen harkita.
Jatkovalmistelussa tulisi vielä selvittää vuosittaisen ilmoittamisvelvollisuuden tarpeellisuutta verovalvonnan näkökulmasta ja erityisesti sitä, riittäisikö lykkäysvaikutuksen ylläpitämiseen työntekijän ilmoitus option käyttövuonna siihen asti, kunnes verovelvollinen ilmoittaa myyneensä osakkeet (tai muutoin luopuvansa veronmaksun lykkäyksestä).
Muita huomioita ehdotuksista
Edellä mainittujen muutostarpeiden lisäksi Keskuskauppakamari kiinnittää huomiota siihen, että työnantajan ennakonpidätysvelvollisuudesta vapautuminen tulisi varmistaa myös mahdollisesti tulkinnanvaraisten edellytysten osalta. Työnantajalle ei siten tulisi syntyä jälkikäteistä vastuuta tilanteessa, jossa tämä on perustellusti arvioinut lykkäyksen edellytysten täyttyvän optioiden käyttöhetkellä.
HENKILÖSTÖANTEJA KOSKEVA MUUTOSEHDOTUS
Listaamattomien yhtiöiden henkilöstöanteja koskevasta TVL 66a §:stä ehdotetaan
poistettavaksi vaatimus, että annissa annettavien osakkeiden on oltava nimenomaan
työntekijän työnantajana toimivan yhtiön osakkeita. Tämä rajaus on hankaloittanut
henkilöstöannin käyttämistä palkitsemis- ja sitouttamiskeinona konsernimuodossa toimivissa
yrityksissä.
Keskuskauppakamari pitää ehdotusta erittäin kannatettavana, koska se helpottaisi
henkilöstöannin käyttömahdollisuuksia konsernimuodossa toimivissa yrityksissä.
Muutoksen yhteydessä tulisi myös poistaa TVL 66a §:n 3 mom. 3 kohdan vaatimus kohdeyhtiön omaisuuden koostumisesta pääosin muusta kuin EVL 12a §:n mukaisesta ns. muusta omaisuudesta. Konsernien emoyhtiöiden osalta omaisuuslajiin liittyen voi syntyä erityisen tulkinnanvaraisia tilanteita, mikä voi käytännössä heikentää henkilöstöannin käyttökelpoisuutta konsernitilanteissa ehdotuksen tavoitteiden vastaisesti.
Lisäksi Keskuskauppakamari pitäisi toivottavana, että oikeuskäytännön ohjaama ja
mahdollistama joustavuus henkilöstöannin soveltamisedellytyksistä kirjattaisiin lakiin ja henkilöstöantisäännöksen kehittämistä jatkettaisiin siten, että se soveltuisi entistä paremmin henkilöstön sitouttamiseen ja kannustamiseen.
YRITTÄJÄVÄHENNYKSEN KOROTTAMINEN 5,5 %:IIN
Keskuskauppakamari pitää tarkoituksenmukaisena, että yrittäjävähennystä korotetaan
suhteellisesti saman verran kuin yhteisöverokantaa alennetaan.
JUOMAPAKKAUSPANTTIEN VEROVAPAUS NORMINPURKUTOIMENA
Keskuskauppakamari katsoo, että verotusta tulisi kehittää niin, että hallinnollinen taakka pysyy vähäisenä erityisesti tilanteissa, joilla on vain mitätön vaikutus valtion verotuottoihin. Tavoitteena tulisi olla selkeä ja helposti ymmärrettävä verotus, jossa sääntelyn aiheuttama vaiva ei ole suurempi kuin siitä saatava hyöty.
Esityksessä norminpurkutoimena ehdotettu pullopanttien verovapaus on kannatettava muutos, joka yksinkertaistaa ja selkeyttää sääntelyä ilman haitallista vaikutusta julkiseen talouteen.
Muilta osin Keskuskauppakamarilla ei ole esitysluonnoksesta huomautettavaa.
