Mainonnan eettinen neuvosto
Lausunto: MEN 34/2015
Mainostaja: Amigo Capital Oy
Menettely, josta valitetaan: Mainosten kiinnittäminen autojen tuulilaseihin
Päätös: Huomautus
MAINOKSEN KIINNITTÄMINEN AUTON TUULILASIIN
Lausuntopyyntö
Mainonnan eettinen neuvosto on saanut lausuntopyynnön yksityishenkilöltä pikaluottoja tarjoavan yrityksen mainoksista. Lausunnon pyytäjän käsityksen mukaan menettely, jossa mainoksia on kiinnitetty autojen tuulilaseihin ilman lupaa, on hyvän tavan vastainen. Lausunnon pyytäjä on kokenut menettelyn muun muassa tungettelevana ja roskaavana.
Markkinointi
Pikaluottoyhtiön mainoslappuja on kiinnitetty autojen tuulilaseihin. Mainoksissa on ollut teksti ”vuokraosissa.fi. Me maksamme vuokran puolestasi.”
Mainostajan lausuma
Mainostaja kiistää menetelleensä hyvän tavan vastaisesti ja pahoittelee aiheutunutta vaivaa. Mainokset ovat olleet A6-kokoisia. Mainostaja ei tiedä, miksi mainoksia on päätynyt auton tuulilaseihin, koska jakajia ei ole ohjeistettu toimimaan siten. Mainostaja on saanut selvitettyä, kuka on kyseiset mainokset jakanut ja määrältään kysymys on vain muutamasta kymmenestä mainoksesta. Tästä huolimatta mainostaja pitää huolen, että näin ei tapahdu jatkossa.
Mainonnan eettisen neuvoston lausunto
Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n markkinoinnin perussääntöjen 1 artiklan mukaan markkinoinnin on oltava lain ja hyvän tavan mukaista. Markkinoinnissa on otettava huomioon yhteiskunnallinen ja ammatillinen vastuu asianmukaisella tavalla ja siinä on noudatettava elinkeinoelämässä yleisesti hyväksyttyjä menettelytapoja. Markkinointi ei saa heikentää yleisön luottamusta markkinointiin.
Esitetyn selvityksen mukaan pikaluottoja tarjoavan yrityksen mainosten jakajat ovat kiinnittäneet A6-kokoisia (postikorttikoko) mainoksia autojen tuulilaseihin. Valittajan käsityksen mukaan mainosten kiinnittäminen autojen tuulilaseihin on hyvän tavan vastaista.
Mainonnan eettinen neuvosto toteaa, että korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 2013:5 on asian ratkaisun kannalta olennainen. Siinä kysymys oli menettelystä, jossa suoramarkkinointiyhtiö oli ilman lupaa kiinnittänyt kuluttajien asuntojen ulko-oviin ja postilaatikoihin asiakasyritystensä liimapinnoin tarttuvia mainoslappuja. Mainokset olivat olleet helposti irrotettavissa, eikä niiden käyttämisestä ollut aiheutunut välitöntä aineellista vahinkoa omaisuudelle.
Korkein oikeus totesi, että menettelyn hyvän tavan vastaisuuden arviointi on objektiivista kokonaisarviointia. Arvioinnissa otetaan huomioon asianomaisen yksittäistapauksen kaikki olosuhteet, myös käytetty viestin ja markkinoinnin toteuttamistapa. Korkein oikeus arvioi menettelyä perustuslain perusoikeuksien perusteella. Perusoikeuden ilmentävät vakiintuneita ja yleisesti hyväksyttyjä yhteiskunnallisia arvoja. Korkein oikeus viittasi yksityiselämän ja kotirauhan suojaan sekä omaisuuden suojaan. Se totesi, että menettely, jossa markkinointiyhtiö kiinnittää ennalta arvaamatta ja asianmukaista lupaa hankkimatta yksityishenkilöiden asuntojen ulko-oviin ja postilaatikoihin mainoslappuja, on ristiriidassa kotirauhan, yksityisyyden ja omaisuuden kunnioittamisen ja koskemattomuuden kanssa. Mainoksia kiinnittämällä yhtiö oli pakottanut yksityishenkilöt vastaanottamaan kaupallisia viestejä tavanomaisesta poikkeavalla tavalla ja yksityiselämänsä piiriin ulottuvalla tavalla. Näin tehdessään se oli myös käyttänyt toisten omistamia tai hallitsemia rakennuksen osia tai postilaatikoita omassa elinkeinotoiminnassaan luvatta ja niiden tavanomaisen käyttötarkoituksen vastaisesti julkisena mainostilana välittääkseen markkinointiviestejään samalla myös muille. Korkein oikeus katsoi, että menettely oli selvästi ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen kanssa huolimatta siitä, että liimapinnoin tarttuvien lappujen käyttämisen ei esitetty aiheuttaneen aineellista vahinkoa.
Korkein oikeus ei pitänyt markkinointia kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla aggressiivisena eikä muutoinkaan kuluttajan kannalta sopimattomana. Mainoslappujen kiinnittäminen asuntojen ulko-oviin ja postilaatikoihin oli kuitenkin hyvän tavan vastaista, minkä vuoksi se kiellettiin.
Mainoslappujen kiinnittäminen yksityisomaisuuteen edellä kerrotulla tavalla on siis lainvastaista menettelyä. Se, mikä on lainvastaista, on myös hyvän tavan vastaista.
Mainonnan eettinen neuvosto toteaa, että kysymyksessä oleva menettely, jossa mainoslappuja on kiinnitetty yksityishenkilöiden autojen tuulilaseihin, on rinnastettavissa edellä kuvattuun menettelyyn. Lisäksi on otettava huomioon, että mainoslappujen kiinnittäminen tuulilasiin tapahtuu yleensä laittamalla mainoslappu auton tuulilasinpyyhkimen sulan alle. Tällaisen menettelyn seurauksena tuulilasinpyyhkimen sulka saattaa rikkoutua. Lisäksi menettely aiheuttaa auton omistajalle tai haltijalle ylimääräistä vaivaa, kun hänen pitää poistaa sulan alla oleva mainoslappu. Osa autoilijoista kokee mainoslapun roskaksi, joka pitää hävittää.
Mainonnan eettinen neuvosto katsoo, että mainoksia kiinnittämällä mainostaja on pakottanut yksityishenkilöt vastaanottamaan kaupallisia viestejä tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Näin tehdessään mainostaja on käyttänyt toisten omistamaa tai hallitsemaa ajoneuvoa omassa elinkeinotoiminnassaan luvatta ja sen tavanomaisen käyttötarkoituksen vastaisesti julkisena mainostilana välittääkseen markkinointiviestejään samalla myös muille.
Edellä mainituilla perusteilla ja erityisesti ottaen huomioon korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu KKO 2013:5 mainonnan eettinen neuvosto katsoo, että mainos on ICC:n markkinoinnin perussääntöjen 1 artiklan vastainen. Mainos on siten hyvän tavan vastainen.
Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa mainonnan eettisen neuvoston puheenjohtaja johtaja Tarja Heinilä-Hannikainen, varatuomari Arja Hiltunen, toimitusjohtaja Rainer Lindqvist, varatuomari Pirkko Mäkinen, emerituspäätoimittaja Tapani Ruokanen ja yhteiskuntasuhdejohtaja Petra Wikström-Van Eemeren.
Tarja Heinilä-Hannikainen Paula Paloranta
puheenjohtaja sihteeri