Esitysluonnoksen mukainen matkailijavero olisi oma-aloitteisesti tilitettävä, prosenttiperusteinen vero, jonka suuruus olisi 2–5 % majoituksen arvonlisäverottomasta hinnasta. Veroa perittäisiin ympärivuotisesti sekä kotimaisilta että ulkomaisilta matkailijoilta. Kunta päättäisi matkailijaveron käyttöönotosta sekä veroprosentista annetulla vaihteluvälillä. Matkailijavero voitaisiin ottaa käyttöön ensimmäisen kerran vuoden 2028 alusta.
Keskuskauppakamari ei pidä perusteltuna täysin uuden kunnallisen veromuodon käyttöönottoa. Vaikutusarvion mukaan vero otettaisiin käyttöön vain muutamissa kunnissa ja sillä kerättäisiin vuositasolla yhteensä vain muutamia miljoonia tai muutamia kymmeniä miljoonia euroja. Verotuksen tehokkuuden näkökulmasta ei voida pitää perusteltuna ottaa käyttöön veroa, joka verotuottoihin nähden aiheuttaa suhteellisen paljon hallinnollista työtä ja kustannuksia sekä verovelvollisille että Verohallinnolle.
Esityksessä todetun mukaisesti matkailijaverolla ei tavoiteltaisi ohjausvaikutusta, kuten
kestävän matkailun edistämisestä, vaan sen tarkoituksena olisi mahdollistaa kunnille
yleiskatteellisten tulojen kerääminen alueellaan tapahtuvasta matkailutoiminnasta.
Kansainvälisesti on yleistä, että verotuottoja ohjataan kestävän matkailun, matkailuinfran ja matkailuelinkeinojen kehittämiseen. Suomessa matkailijavero muodostaisi jälleen uuden kustannuksen kansainvälisesti vertaillen ankarasti verotetulle toimialalle. Myös verotuksen ennakoitavuuden näkökulmasta on kyseenalaista, että kunnat voisivat vuosittain päättää veron käyttöönotosta tai siitä luopumisesta sekä sovellettavasta veroprosentista. Tämä mahdollistaa veron lyhytaikaisen käyttöönoton kokeiluluontoisesti, mitä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena verotuksen ennakoitavuuden ja tehokkuuden näkökulmista.
Jos matkailijavero kuitenkin otetaan käyttöön, Keskuskauppakamari ei kannata sen
käyttöönottoa esitetyssä muodossa. Esityksen merkittävimmät käytännön ongelmat liittyvät veron prosenttiperusteisuuteen ja verovalvonnan toteuttamiskelpoisuuteen ilman lyhytvuokrauksen rekisteröintiä.
Esityksessä ehdotetaan matkailijaveron määräytyvän prosenttiosuutena majoituksen arvonlisäverottomasta kokonaishinnasta. Valtaosassa Euroopan matkailukohteista veron määrä on kiinteä ja matkailijakohtainen. Prosenttiperusteinen malli johtaa siihen, että vero määräytyy vain majoituksen hinnan eikä matkailijamäärän tai matkailijan aiheuttaman palvelukuormituksen perusteella. Matkailijan aiheuttama rasitus kunnan palveluille ei riipu majoituksen hinnasta: korkeatasoisessa ja kalliimmassa majoituksessa yöpyvä matkailija ei käytä kunnan infrastruktuuria enempää kuin edullisemmassa majoituksessa yöpyvä, tilanne voi olla jopa täysin päinvastoin.
Esitetyn matkailijaveron keskeisin ongelma on sen tasapuolisuus eri toimijoille ja veron
toimeenpanon ja oikeellisuuden valvonta. Esityksen mukaan vero kohdistuisi kaikkeen
maksulliseen majoitukseen. Viranomaisilla ei kuitenkaan ole kattavaa tietoa
lyhytvuokraustoiminnan harjoittamisesta. Ilman tätä tietopohjaa tasapuolisesta
kohdentumisesta ei voida varmistua ja veron toimeenpanon valvonta jää väistämättä
vajavaiseksi. Lyhytvuokrauksen rekisteröinti on keskeinen edellytys sille, että verosta
aiheutuvat velvoitteet ja valvonta kohdistuvat tasapuolisesti kaikkeen kaupalliseen
majoitustoimintaan. Esitysluonnoksessakin todetaan, että ilman majoittajien
rekisteröitymisvelvollisuutta matkailijaveron valvonta on haasteellista.
