Ilmastopolitiikka Glasgow’n jälkeen

Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi. Kuva: Liisa Takala.

Glasgow’n ilmastokokousta ja sen tuloksia on kutsuttu sekä pettymykseksi että suureksi onnistumiseksi. Molemmat pitävät tavallaan paikkansa, riippuu näkökulmasta. Varsinaiset tulokset kokouksesta ovat jäämässä keskinkertaisiksi. Toki ylätasolla useat maailman maat tekivät uusia sitoumuksia, mutta määrä ja konkretia kansallisista toimista, toimien vertailtavuus sekä ilmastorahoituksen määrä ja sisältö jäivät vajaaksi, jotta niillä voitaisiin varmasti saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksen asettamat tavoitteet.

Positiivisia uutisia oli vapaaehtoisten koalitioiden ilmoitukset esimerkiksi sitoutumisesta metaanipäästöjen leikkaamiseen sekä metsäkadon lopettamiseen. Sen sijaan isäntämaa UK:n ajama pienemmän maajoukon lupaus suorasta hiilivoimasta luopumisesta ei saanut mukaan Kiinaa, Intiaa ja Yhdysvaltoja. Samalla tavalla Kiina ja Intia vesittivät monien mielestä hiilestä luopumisen sanamuodon varsinaisessa kokouksen lopullisessa sopimustekstissä.

Pariisissa vuonna 2015 sovitut tavoitteet olivat siis tehdä globaalisti toimet, joilla ilmaston lämpeneminen rajoitetaan selvästi alle 2 asteeseen esiteollisesta ajasta, säilyttäen mahdollisuuden rajata nousu 1,5 asteeseen. Pariisin sopimuksen jälkeen IPCC:n raportti vuodelta 2018 osoitti, että tuo 1,5 astetta on maksimi, jos haluamme välttyä erittäin vakavilta seurauksilta. Siihen on sitoutunut ja asettanut tavoitteeksi myös suomalaiset yritykset ja elinkeinoelämä laajalti, kuten myös niiden kansainväliset koalitiot. Kansainvälinen kauppakamari oli tavoitteineen näkyvästi esillä myös Glasgow’ssa.

Kansallisten sitoumusten perusteella edistystä silti tapahtui ennen kokousta ja sen aikana. Ilmastolaskennan vaikeudesta kuitenkin kertoo muun muassa se, että kokouksen virallinen laskentayksikkö antoi toimien tuottaman tuloksen hajonnaksi 1,5 – 2,6 asteen nousun maapallon keskilämpötilaan. Tämä edellyttää, että mukaan lasketaan myös Suomen kaltaiset ilmoitukset hiilineutraaliudesta johonkin tiettyyn vuoteen mennessä. Kansainvälinen energiajärjestö laski, että kaikki annetut sitoumukset riittäisivät rajoittamaan lämpötilan nousun 1,8 asteeseen. Maapallon keskilämpötila on noussut jo yli asteen ja tuo lämpeneminen on kiihtynyt viime vuosikymmeninä. Mutta samalla on huomattava, että ennen Pariisin kokousta 2015 perusura johti 6 asteen lämpenemiseen ja Pariisin sitoumuksilla se saatiin taitettua 3,7 asteeseen. On siis tehtävä enemmän, mutta paljon on jo saavutettu.

On syytä optimismiin

Tärkein tulos Glasgow’sta on kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden prosessin pysyminen kasassa ja käynnissä. Kokous toi mukanaan merkittäviä kiristyksiä ja lupauksia verrattuna aiempaan eri mailta. Lisäksi päätettiin aiempaa tiiviimmästä tarkastelutahdista. Nyt ei odotetakaan vuoteen 2025 vaan asiaan palataan ensi vuonna kun tiedot, toimet ja niiden vaikutus on tarkentunut. Vuoden tärkein uutinen ilmaston kannalta on kuitenkin maailman suurimpien päästöjen tuottajien, mm. USA:n, Kiinan, Intian, Venäjän ja Etelä-Korean, selkeät sitoumukset päästöjen vähentämisen aikataulusta.

Tärkeintä juuri nyt ei ole se, mihin vuoteen mennessä vaikkapa Kiina tai Intia on sitoutunut olemaan hiilineutraali, vaan että ne ovat sitoutuneet tavoitteeseen. Tämä tavoite alkaa sen seurauksena ohjaamaan kaikkea politiikkaa. Ja kun tulevina vuosina huomataan, että se ei ollutkaan niin vaikeaa ja kallista kuin ensin pelättiin, tulevat sitoumukset kiristymään. Euroopan unioni on ollut edelläkävijä, jota ilman näin nopea tahti globaaleissa toimissa ei olisi ollut mahdollinen. Nyt on selkeä näkymä siitä, että muut todella seuraavat perässä.

Saimme kokouksen alkuviikolla myös iloisia uutisia ilmastosta Global Carbon Projectilta. Se arvioi, että hiilidioksidipäästöjen kasvu olisi saattanut jo pysähtyä globaalisti kokonaisuudessaan ja maankäytön muutoksesta aiheutuvat päästöt olla laskussa jo kahden vuosikymmenen ajan. Toki päästöt pitäisi saada kokonaisuudessaan lasku-uralle, jotta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu saadaan pysähtymään. Sen mukaan erityisesti maankäytön muutoksessa on saavutettu luultua positiivisempi käänne ja sen päästöt olisi arvioitu yläkanttiin.

Kaiken kaikkiaan yllätykset ovat enimmäkseen positiivisia ja sitoutuminen ongelman tunnustamiseen ja ratkaisuihin on koko ajan laajempaa. Siksi optimismi on perusteltua. Se ei tarkoita, ettekö olisi vielä valtavasti tehtävää.

Tämä oli ensimmäinen blogikirjoitus sarjassa, jossa Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja tarkastelee tilannetta Glasgow’n COP26 ilmastokokouksen jälkeen. Seuraavassa osassa pohditaan mitä EU:n ja Suomen pitäisi jatkossa tehdä. Seuraavat kirjoitukset julkaistaan lähipäivinä.

Romakkaniemi Juho

Juho Romakkaniemi

Toimitusjohtaja

+358 40 050 5269

Kategoriat:Ilmasto, Juho Romakkaniemi