Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja nielujen kasvattaminen (strategian luku 2.2)
2.2.1 Päästökauppasektori
Päästövähennykset ovat viime vuosina edenneet parhaiten päästökauppasektorilla. Strategian päivitetyt skenaariot ennakoivat kehityksen jatkumista myös jatkossa. Murrosta kuvaa, että kun vuoden 2021 VTT:n perusskenaariossa kokonaispäästöt olivat vuonna 2035 noin 33 megatonnia, uusimmassa perusskenaariossa ne ovat 22 megatonnia ja lisätoimiskenaariossa jopa alle 20 megatonnia. Ajurina on erityisesti päästökauppasektorin kehitys, eli energiasektorin irtautuminen fossiilisista polttoaineista ja suuret teolliset investoinnit.
Keskuskauppakamari katsoo, että Suomen ilmastopolitiikan pitäisi jatkossa painottaa enemmän päästövähennyksiä nielujen epävarmuuden lauettua. Huomioiden aiempi kehitys, jossa toteutuneet päästöt ovat johdonmukaisesti alittaneet ennakoidun kehityksen, on vuoden 2035 kokonaispäästöissä (päästökauppasektori ja taakanjakosektori yhteensä, poislukien maankäyttösektori) mahdollista saavuttaa olennaisesti nytkin arvioitua matalampi taso.
Keskuskauppakamari esittää, että energia- ja ilmastostrategiassa asetetaan ilmastolain tavoitteiden lisäksi suuntaa antava kokonaispäästöjen vähennystavoite -75–80% vuoden 1990 tasosta. Edellytyksenä tälle on, että Suomi on houkutteleva ja kilpailukykyinen ympäristö puhtaan energian ja teollisuuden investoinneille. Siksi on hyvä, että energia- ja ilmastostrategia kytketään luonnoksessa vahvasti yhteen teollisuuspoliittisen selonteon (2025) kanssa. Selonteon ja strategian yhtäaikainen toimeenpano tukee molempien tavoitteiden saavuttamista.
EU:n päästökauppa on tärkein ohjauskeino teollisuuden ja energiantuotannon vähähiilistymisessä. Suomen on oltava aktiivinen päästökauppaan liittyvässä vaikuttamistyössä ja huolehdittava, että päästökaupan ennustettavuus ja ohjausvaikutus säilyy. Päästöoikeuden hinta ja markkinan uskottavuus ovat perusta monille puhtaille teollisille investoinneille, kuten päästöttömän teräksen valmistukselle. Esimerkiksi kansainvälisten yksiköiden (Artikla 6) sisällyttäminen päästökauppaan 2020 edeltävän kauden tavoin voisi luoda epävarmuutta päästökaupan ohjausvaikutuksesta. Sen sijaan teknisten nielujen sisällyttäminen päästökauppaan on Suomelle oikein toteutettuna mahdollisuus.
Samalla on tärkeää saada näkyvyyttä päästökauppajärjestelmän toimintaan tilanteessa, jossa markkinalla olevien oikeuksien määrä on 2030-luvun lopulla hyvin rajallinen. Myös komission 2040-tavoitetta koskevien vaikutusarvioiden mukaan 2030-luvun lopulla päästökauppasektorilla on 90 prosentin päästövähennysurallakin edelleen päästöjä, joista Suomen kannalta merkityksellisiä ovat erityisesti meriliikenteen päästöt.
Strategiassa viitataan EU:n päästökauppadirektiivin muutokseen, jonka myötä yli 95-prosenttisesti kestävää biomassaa käyttävät laitokset suljetaan ulos päästökaupasta. Samalla kun Suomi tekee muutoksen vaatimat kansalliset toimenpiteet, on vaikuttamista niiden palauttamiseksi päästökaupan piiriin jatkettava. Biomassaa käyttäviin laitoksiin liittyy myös mahdollinen poistumien sisällyttäminen päästökauppaan. Vaikuttamistyössä on varmistettava, että myös laitokset, jotka ovat päästökaupan ulkopuolella, voivat bioperäisen hiilidioksidin kautta tuottaa poistoja ja osallistua niiden kautta päästökauppamarkkinalle. Samalla on varauduttava jätteenpolton sisällyttämiseen päästökauppaan yhtä aikaa muiden EU-maiden kanssa.
Energia- ja ilmastostrategiassa ei viitata Petteri Orpon hallituksen kirjaukseen suurten teollisten lähteiden hiilidioksidipäästöjen loppumisesta 2030-luvun puoliväliin mennessä. Keskuskauppakamarin mielestä tavoite on saavutettavissa teollisuuden kilpailukykyä ja investointeja edistävällä toimenpidekokonaisuudella, joihin lukeutuu toimialojen vähähiilisyystiekarttojen toimeenpano ja investointiverohyvityksen jatko.
Keskuskauppakamari pitää vuonna 2025 käyttöönotettua puhtaiden investointien verohyvitystä keskeisenä toimena teollisuuden ja energiasektorin investointien vauhdittamiseksi. Komission heinäkuussa julkaisemat valtiontukipuitteet (CISAF) mahdollistavat entistä laajemman puhtaiden teknologioiden kirjon sisällyttämisen verohyvityksen piiriin. Investointiverohyvityksen jatkon yhteydessä siihen luettavien investointien vähimmäistasoa on laskettava, jotta myös pk-yritykset pystyvät hyödyntämään sitä. Tällä voi olla merkitystä myös taakanjakosektorille kuuluvien teollisuuslaitosten päästöjen vähentämisessä.
Strategiassa on nostettu esille meri- ja lentoliikenteen puhtaan siirtymän tukitarpeet ja EU-sääntelyn lisäämä kustannustaakka meri- ja lentoliikenteessä. Meri- ja lentoliikennettä rasittaa päästökaupan lisäksi myös uusiutuvien polttoaineiden EU-laajuinen velvoite, jotka lisäävät liikennesektorin kustannuksia merkittävästi lähivuosien aikana. On arvioitu, että jo vuonna 2026 päästökaupan ja jakeluvelvoitteen kustannusvaikutus ulkomaankaupalle on yhteensä jopa 500–600 miljoonaa euroa vuodessa. Vientiteollisuuden logistiikkakustannukset ovat Suomessa jo pelkästään sijaintitekijöiden takia EU-maiden korkeimpia.
Keskuskauppakamari puoltaa EU-tason ilmastotoimia myös meri- ja lentoliikenteessä, sillä ne ovat tasapuolisen kilpailun kannalta kansallisia toimia parempi vaihtoehto ja tukevat EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista. Keskuskauppakamari painottaa kuitenkin tarvetta ohjata päästökaupan tulot meri- ja lentoliikenteen päästöjä vähentäviin investointeihin, vaihtoehtoisten polttoaineiden saatavuuden parantamiseen sekä maasähköinvestointien ja maasähkön käytön tukemiseen.
Strategiassa on mainittu tarve kartoittaa nykyisten rahoitusinstrumenttien soveltuvuutta ja uusia tukitoimia. Konkreettisia toimia ovat muun muassa lentoliikenteen SAF-polttoaineiden tukimekanismit, joita on valmisteltu muun muassa Tanskassa. Merenkulun kasvavia kustannuksia olisi mahdollista hillitä esimerkiksi alentamalla kansallisia väylämaksuja ja uudistamalla väylämaksun rakennetta. Päästökauppaan liittyvässä vaikuttamisessa on jatkossakin korostettava talvimerenkulun merkitystä.
Keskuskauppakamari tukee vahvasti strategian tavoitetta Suomen hiilikädenjäljen vahvistamisesta Suomen muiden ilmastotavoitteiden rinnalla. Hiilikädenjäljellä tai ilmastokädenjäljellä tarkoitetaan suomalaisten yritysten tuotteiden ja palveluiden myönteistä ilmastovaikutusta. Kansainvälinen ilmastotyö ja vihreä siirtymä on suomalaisille yrityksille merkittävä kasvu- ja vientimahdollisuus. Suomen hiilineutraaliustavoitteen globaali vaikuttavuus on huomattavasti kokoaan suurempi, jos pystymme kaupallistamaan ratkaisut maailmanmarkkinoille.
Konkreettinen toimenpide hiilikädenjäljen edistämiseksi on kartoittaa muiden EU-maiden ja EU:n ulkopuolisten maiden puhtaan siirtymän valtiontukien avaamat mahdollisuudet suomalaisyrityksille osallistua investointihankkeiden arvoketjuihin esimerkiksi laitteiden, komponenttien ja digitaalisten ratkaisujen toimittajina, ja ylläpitää ajantasaista tietoa yritysten saatavilla.
2.2.2 Taakanjakosektori
Taakanjakosektorin kokonaisuuden osalta Keskuskauppakamari on lausunut erikseen koskien Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaa (KAISU) 21.8. Keskuskauppakamari nostaa tässä lausunnossa samoja toimenpiteitä siltä osin, kuin ne ovat merkityksellisiä myös energia- ja ilmastostrategian kannalta. Kaisu-lausunto käsittelee erityisesti liikenteen toimenpiteitä.
2.2.3 Maankäyttösektori
Ilmastotoimien pääpainon on oltava päästövähennyksessä. Kuten ilmastolain perusteluissa todetaan, maankäyttösektorin päästöjen ja poistumien arviointiin ja kehitykseen sisältyy huomattavan suuria epävarmuuksia verrattuna esimerkiksi teollisuuden päästöihin. IPCC:n ilmastonmuutoksen hillintää koskevan osaraportin (2022) mukaan globaalitasolla noin 20 % puolentoista asteen polun vaatimista toimenpiteitä tehdään maankäyttösektorilla.
Epävarmuutta kuvaa, että vuonna 2020 vuotta 2019 koskevassa kasvihuonekaasuinventaariossa arvioitiin olevan 14,7 megatonnia, kun taas vuoden 2025 päivityksessä arvio oli, että maankäyttösektori oli 2019 3,37 megatonnin päästölähde. Ero on noin 18 megatonnia, mikä kuvaa maankäyttösektorin päästöjen ja poistumien mittaamisen ja mallintamisen haastavuutta. Keskuskauppakamari kannattaa panostuksia metsien hiilinielun, -varaston ja maaperäpäästöjen tarkempaan mittaukseen.
Keskuskauppakamari pitää kannatettavana strategian linjausta, että metsien käyttöä ei rajoiteta. Metsien käytön rajoittaminen vaikuttaisi suoraan teollisuuden puun saatavuuteen erityisesti Venäjän puuntuonnin päätyttyä. Ilmastopolitiikka ei voi perustua joidenkin toimialojen tarkoitukselliseen supistumiseen. Metsien hakkuutaso määräytyy markkinaehtoisesti.
On kuitenkin selvää, että kaikilla sektoreilla voidaan ja pitää tehdä ilmastotoimia. Poistumien kasvattamiseksi voidaan tehdä monia kannatettavia toimenpiteitä esimerkiksi metsien kasvun lisäämiseksi, metsien hoidon laadun parantamiseksi, metsäpinta-alan ylläpitämiseksi ja metsäkadon ehkäisemiseksi, suometsien ilmastokestävän hoidon edistämiseksi ja turvepeltojen päästöjen vähentämiseksi. Monilla toimenpiteillä on myös myönteisiä monimuotoisuusvaikutuksia sekä ilmastonmuutokseen sopeutumista edistävä merkitys. Metsien kestävä hoito ja käyttö tuottaa lukuisia ilmastohyötyjä terveistä ja kasvukykyisistä metsistä hiiltä varastoiviin ja fossiilisia raaka-aineita korvaaviin puupohjaisiin tuotteisiin.
Ilmastonmuutoksen edetessä metsänieluja haastavat entistä enemmän myös metsätuhojen, kuten tautien ja tuhoeläinten levinneisyyden siirtyminen pohjoisemmaksi. Siten myös metsien sopeutumisesta huolehtimisen on oltava yhä vahvempi osa maankäyttösektorin ilmastotoimia.
Keskuskauppakamari korostaa maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman (MISU) toimeenpanon tehostamista ja sen täydentämistä strategiassa kuvatuilla ja muilla kustannustehokkailla lisätoimilla.
Maankäyttösektorin toimenpiteiden rahoitukseen tarvitaan vahvempia panostuksia. Yksi väline tähän on yksityisen rahoituksen kanavointi hiilimarkkinan kautta, varmistaen samalla asianmukainen ilmastoyksiköihin perustuva väittämien käyttö. Suomen on oltava aktiivinen EU:n hiilen poistojen seritifointikehikon (CRCF) kehittämisessä ja hyödyntämisessä. Myös luontoarvokaupan kehittyminen voi tukea rahoituksen kanavointia toimiin, jotka tuottavat sekä ilmasto- että biodiversiteettihyötyjä.
Erilaisten julkisten rahoitusvälineiden, kuten metsitystuen, vaikuttavuutta voitaisiin myös lisätä esimerkiksi mahdollistamalla yksityisen rahoituksen kanavointi niiden kautta tai perustamalla yhteisrahoitteisia ohjelmia.
Lisäksi jakeluvelvoitteen joustomekanismiin voidaan sisällyttää rajoitetusti toimia myös maankäyttösektorilla. Keskuskauppakamari kannattaa jakeluvelvoitteen tason korottamista vuosille 2035 ja 2040. Samalla joustomekanismia voidaan jatkaa ja tarkastella mahdollisuutta laajentaa maankäyttösektorin toimien sisällyttämistä siihen.
2.2.4. Tekniset nielut
Suomessa on huomattavat mahdollisuudet bioperäisen hiilidioksidin talteenotolle. Hiilidioksidin talteenotto tukee sekä Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamista että puhtaita teollisia investointeja. Keskuskauppakamari korostaa, että Suomessa edistämistoimet kannattaa keskittää nimenomaan talteenottoon eikä joko hyödyntämiseen tai varastointiin, koska talteenottoinvestoinnit luovat perustan kaikelle muulle toiminnalle hiilidioksidin arvoketjussa hyötykäytöstä varastointiin. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa negatiivisten päästöjen huutokauppa on kohdistunut varastointiin.
Kun tuki kohdistuu talteenottoon, jatkokäyttö määräytyy markkinaehtoisesti kysynnän mukaan. Olennaista on myös luoda hiilidioksidille kysyntää, jotta talteenottoon kannattaa investoida. Sekä varastoinnilla että hyödyntämisellä (CCS/CCU) voidaan saavuttaa merkittäviä ilmastohyötyjä joko fossiilista hiilidioksidia korvaamalla tai poistamalla pysyvästi hilidioksidia ilmakehästä. Kansantaloudelle suurin arvonlisä muodostuisi hiilidioksidin hyödyntämisestä (VTT 2025).
Pysyvien hiilidioksidin poistojen luomisen edellytys on tällä hetkellä hiilidioksidin kuljetus Suomesta Tanskan tai Norjan alueella Pohjanmerellä sijaitseviin varastoihin. Siten strategian toimenpide oikeudellisesta perustasta hiilidioksidin kuljettamiselle Norjaan ja Tanskaan on erittäin kannatettava.
Keskuskauppakamari esittää osioon uutena toimenpiteenä mineralisoinnin mahdollisuuksien selvittämistä ja käyttöönottoa Suomessa. Hiilidioksidin sitominen esimerkiksi kaivosten sivukiveen luonnollista rapautumista nopeuttamalla (mineralisointi) on yksi tapa poistaa hiilidioksidia pysyvästi ilmakehästä. VTT:n ”Outlook of CO2 logistics in Finland for CCUS” -raportin (2024) mukaan Suomessa on mineralisointiin sopivia kohteita erityisesti Keski- ja Pohjois-Suomessa. Kotimaisen varastointimahdollisuuden käyttöönotto vahvistaisi merkittävästi hiilidioksidin talteenoton arvoketjua Suomessa ja tukisi Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamista. Mineralisointiin on viitattu myös tuoreessa mineraalistrategiassa.
Keskuskauppakamari pitää osion puutteena, että se ei käsittele yksityisten rahoittajien merkitystä talteenottoinvestoinneille. Ruotsissa ja Tanskassa julkisen tuen lisäksi suurten digiyhtiöiden ostamat ilmastoyksiköt ovat mahdollistaneet suuren mittakaavan investoinnit bioperäisen hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin. Suomen pitäisi aktiivisesti hakea vastaavia yhteistyömalleja ja luoda edellytyksiä suurten kansainvälisten toimijoiden osallistumiselle hiilenpoistohankkeille.
Suurten teollisten kohteiden lisäksi teknisten nielujen edistämisessä on huomioitava myös pienemmät kohteet, kuten biokaasulaitokset. Bioperäisen hiilidioksidin käyttökohteita koskevan sääntelyn on oltava mahdollistavaa ja huomioitava synteettisten polttoaineiden lisäksi käyttö kemianteollisuuden raaka-aineena. Hiilidioksidin sitominen rakennusmateriaaleihin voi myös muodostaa merkittävän pitkäaikaisen hiilivaraston.
Keskuskauppakamari on lausunut erikseen 4.8. bioperäisen hiilidioksidin talteenottoa varten valmistellusta 140 miljoonan euron käänteisestä huutokaupasta. Keskuskauppakamari huomauttaa, että Valtiovarainministeriön esityksessä vuoden 2026 talousarvioksi teknisten nielujen määrärahaa esitetään poistettavaksi. Tämä olisi tuhoisaa teknisten nielujen edistämisen kannalta.
Olennaista on myös selkeyttää, miten tekniset nielut lasketaan kansallisissa kasvihuonekaasuinventaarioissa, ja miten ne vaikuttavat EU-velvoitteiden saavuttamiseen eri sektoreilla. Tähän on valmistumassa myös IPCC:n ohjeistusta.
Puoliväliriihen linjausten mukaisesti investointien verohyvitystä on tarkoitus jatkaa ja sisällyttää siihen hiilidioksidin talteenotto, jos valtiontukikilpailu EU:ssa jatkuu. Heinäkuussa komission julkaisemat uudet valtiontukipuitteet (CISAF) mahdollistavat myös hiilidioksidin talteenoton tukemisen. Siten investointiverohyvityksen jatkaminen olisi merkittävä toimenpide teknisten nielujen edistämiseksi.
Vaikka teollisuuden päästövähennysten painopisteen on oltava fossiilista irtautumisessa, joillakin toimialoilla, kuten kalkin ja sementin valmistuksessa fossiiliperäisen hiilidioksidin talteenotto on tällä hetkellä teknistaloudellisesti tarkoituksenmukainen päästövähennyskeino. Tälle kannusteita luo ennen kaikkea päästökauppa ja ilmaisjaon päättyminen, sekä kansallisesti investointiverohyvitys.
Tärkeä ajuri teknisille nieluille voi myös olla pysyvien poistojen sisällyttäminen päästökauppaan. Komissio on esittänyt tätä EU:n 2040-ilmastotavoitetta koskevan lakiesityksen yhteydessä, ja tarkempi esitys tulee todennäköisesti vuonna 2026. Suomen on oltava aktiivinen päästökaupan kehitykseen vaikuttamisessa. Bioperäisten päästöjen talteenotosta ei kuitenkaan saa tulla yrityksille velvoittavaa.
Ylipäätään teknisiin nieluihin liittyvään EU-sääntelyn on oltava Suomen ilmasto- ja energiapoliittisen EU-vaikuttamisen keskiössä. Erilaisten aloitteiden, kuten teollisen hiilenhallinnan strategian lisäksi esimerkiksi hiilimarkkinoita (CRCF) ja vihreitä väittämiä koskeva sääntely voi selkeyttää markkinaa ja luoda kysyntää teknisillä nieluilla aikaansaaduille ilmastoyksiköille. Olennaista on myös, että EU-lainsäädäntö tunnistaa eron bioperäisen ja fossiiliperäisen hiilidioksidin välillä.
Uusiutuvan energian edistäminen (strategian luku 2.3)
Uusiutuva energia on Suomen fossiilisista polttoaineista irtautuvan energiajärjestelmän peruspilari ydinvoiman rinnalla. Uusiutuvan energian lisäys tapahtuu Suomessa pääosin markkinaehtoisesti, mutta tämä edellyttää vakiintuneiden teknologioiden osalta hyvän investointiympäristön ylläpitämistä ja uusien teknologioiden, kuten merituulivoiman osalta aktiivisia toimenpiteitä tämän luomiseksi. Uusiutuvan energian lisäys on nopein tapa sähköntuotannon kasvattamiseksi.
Rajallisen julkisen rahoituksen mahdollisimman suuren vaikuttavuuden kannalta strategiassa ehdotettu energiatuen uudistaminen riskirahoitusinstrumentin kaltaiseksi on harkitsemisen arvoinen toimenpide. Erityisesti uusien teknologioiden käyttöönotossa ja skaalamisessa tarvitaan kuitenkin edelleen myös suoraa tukea.
Uusiutuvan energian ja laajemmin puhtaan siirtymän investointien paikallinen hyväksyttävyys on edellytys siirtymän etenemiselle. Keskuskauppakamari on siten pitänyt useita tuulivoiman hyväksyttävyyttä lisääviä toimenpiteitä, kuten purku- ja ennallistusvelvoitetta ja siirtolinjojen lunastuskorvausten nostoa lunastuslain uudistuksen myötä perusteltuna. Voimalaitosten kiinteistöverotulojen on jatkossakin ohjauduttava sijaintipaikkakunnalle. Hyväksyttävyyttä investointihankkeissa voidaan myös lisätä vahvistamalla osallistamista ja strategista sidosryhmäyhteistyötä.
Keskuskauppakamari on lausunut tuulivoiman etäisyyssääntelystä 11.7. osana alueidenkäyttölain lausuntokierrosta. Kaavamainen etäisyyssääntely on investointien, sähköjärjestelmän ja alueiden elinvoiman kannalta vahingollista, ja sääntelyn pitäisi perustua jatkossakin vaikutusten tapauskohtaiseen mallintamiseen ja arviointiin. Aurinkoenergian sääntelyn ja kaavoitustarpeen selkeyttäminen on tervetullutta, mutta lakiluonnoksessa esitetään osin tarpeettoman raskasta ja epäselvää sääntelyä. Aurinkoenergian kiinteistöverotusta on tarkistettava hallitusohjelman mukaisesti.
Keskuskauppakamari pitää edelleen tärkeänä ratkaisujen hakemista tuulivoiman ja aluevalvonnan yhteensovittamiseksi itäisessä Suomessa. Lähtökohtana on oltava, että Suomen puolustus ja aluevalvonnan suorituskyky ei heikkene. Tuulivoimarakentamisen hallittu mahdollistaminen itäisessä Suomessa edistäisi alueen elinvoimaa ja loisi perustaa teollisille investoinneille. Sähköjärjestelmän kannalta tuulivoiman sijoittuminen myös itäiseen Suomeen tasaisi tuotannon vaihtelua, sillä tuuliolosuhteet vaihtelevat eri puolilla maata. Siten kysymys on myös valtakunnallisesti tärkeä.
Keskuskauppakamari pitää perusteltuna strategiassa ehdotettua lainsäädäntöhanketta, jossa Puolustusvoimien lausuntomenettely tuulivoimahankkeista sisällytetään aluevalvontalakiin. Tällöin voitaisiin selkeyttää missä vaiheessa hyväksyntä vaaditaan, kuinka kauan ja millä edellytyksillä se on voimassa sekä lupaehtoja ja uuden luvan tarvetta. Aluevalvontalaissa voitaisiin myös mahdollistaa neuvottelumenettely, jossa tuulivoimatoteuttaja ja Puolustusvoimat voivat sopia aluevalvonnalle aiheutetun haitan vähentämisestä ja kompensoinnista.
VN TEAS-selvityksessä ”Tuulivoimarakentamisen edistäminen – keinoja sujuvaan hankekehitykseen ja eri tavoitteiden yhteensovitukseen” (2021) huomautettiin, että nykyisellä lausuntomenettelyllä ei ole suoraa lainsäädäntöpohjaa. Menettelyn juridinen pohja on yleisemmin Puolustusvoimien lakisääteisessä velvollisuudessa valvoa ja turvata Suomen alueellista koskemattomuutta. Puolustusvoimien tulisi myös uuden lain myötä olla aina oikeus antaa kielteinen lausunto tuulivoimahankkeesta, joka olisi aluevalvontakyvyn tai muutoin puolustuksen kannalta haitallinen.
Muutoin strategialuonnoksen toimet Itä-Suomen tuulivoimakysymyksen ratkaisemiseksi ovat riittämättömiä. Luonnoksen mukaan ”kompensaatioalueiden perustaminen ei vaikuta todennäköiseltä niihin liittyvien korkeiden kustannusten takia”. Arvio perustuu todennäköisesti vuoden 2024 lopulla toteutettuun lausuntokierrokseen. Keskuskauppakamari toteaa, että lausuntokierros ei ole oikea menettely tuulivoimainvestoijien todellisen maksuhalukkuuden selvittämiseksi. Kompensaatioalueiden perustamiselle on luotava lainsäädännöllinen pohja, joka mahdollistaa todellisessa tilanteessa rajattuja alueita koskevan neuvottelun kompensaation tasosta.
Keskuskauppakamari esittää uutena strategian toimenpiteenä Suomea kartoittamaan ja edistämään aktiivisesti kansainvälisen yhteistyön mahdollisuuksia kahdenvälisesti, Itämeren alueella sekä EU:n ja Naton puitteissa tuulivoiman ja aluevalvonnan yhteensovittamisen ratkaisuissa. Myös puolustus- ja energiahallinon ja toimialan edustajista koostuva yhteistyöryhmä tulisi mainita strategiassa. Keskuskauppakamari on lausunut laajemmin itäisen Suomen tuulivoimarakentamisesta 29.11.2024.
Keskuskauppakamari pitää tärkeänä, että merituulivoimainvestoinneille luodaan Suomessa johdonmukaisesti edellytyksiä. Merituulivoiman tuotanto olisi arvokas lisä sähköjärjestelmäämme maa-alueista poikkeavien tuuliolosuhteiden, tasaisemman tuotannon ja voimalaitosten mittakaavan vuoksi. Tasaisella puhtaan sähkön saatavuudella on merkitystä Suomeen suuntautuville puhtaan siirtymän hankkeille, kuten vedyntuotannolle ja energiaintensiiviselle teollisuudelle.
On hyvä, että strategialuonnoksessa asetetaan merituulivoiman tuotannolle selkeitä tavoitteita vuosille 2040 ja 2050. Tavoitteet ovat osa kansainvälisesti kiinnostavan investointiympäristön luomista, vaikka tavoitteen saavuttaminen onkin käytännössä kiinni yksityisrahoitteisista investoinneista. Keskuskauppakamari on lausunut erikseen merituulivoima-asetuksesta 19.8. ja merituulivoiman kiinteistöverotuksesta 20.8.
Keskuskauppakamari esittää uutena toimenpiteenä tiekartan luomista aluevesien ja talousvyöhykkeen merituulivoimakilpailutuksien. Merituulivoimainvestoinnit Suomessa perustuvat jatkossa Energiaviraston talousvyöhykkeellä ja Metsähallituksen aluevesillä toteuttamiin kilpailutuksiin. Näkyvyys huutokauppaan tulevista alueista ja niiden aikataulusta loisi ennakoitavuutta hankekehittäjille. Alankomaat on laatinut vastaavan tiekartan.
Keskuskauppakamari yhtyy strategialuonnoksen kirjaukseen, jonka mukaan investointivarmuuden kannalta on tärkeää säilyttää liikennepolttoaineiden jakeluvelvoitteen vuoden 2030 taso. Toistuvat muutokset velvoitetasossa 2020-luvulla ovat luoneet epävarmuutta uusiutuvien polttoaineiden investointeihin.
Keskuskauppakamari esittää, että jakeluvelvoitteelle asetetaan taso myös vuosille 2035 ja 2040. Tällä hetkellä velvoitetaso tiedetään vain vuoteen 2030 asti, eli alle viideksi vuodeksi eteenpäin. Pitkäjänteinen jakeluvelvoitenäkymä loisi ennakoitavuutta investoinneille sekä polttoaineen jakelijoille ja käyttäjille.
Huomioiden liikenteen sähköistyminen ja jakelussa olevan polttoaineen litramäärän väheneminen, velvoitetasoa voitaisiin 2030-luvulla korottaa huomattavasti ilman, että jaeltavan uusiutuvan polttoaineen litramäärä kasvaisi vuoteen 2030 verrattuna. Mikäli uusiutuvia nestemäisiä polttoaineita olisi kustannustehokasta jakaa vuonna 2035 yhtä paljon kuin vuonna 2030 (noin 1 000 ktoe), jakeluvelvoitteen taso voitaisiin vuonna 2035 nostaa noin 46 prosenttiin ilman, että uusiutuvien polttoaineiden litramäärä kasvaisi. Tämä vastaisi noin 1,1 milj. CO2-tonniekv. päästövähenemää vuoden 2035 tasolla.
Jakeluvelvoitteen tason nostamisen ohella täytön kustannustehokkuutta ja polttoaineen hintavaikutuksia hillitseviä toimenpiteitä tulisi jatkaa. Näitä toimia ovat liikenteen sähköistymisen nopeuttaminen, jakeluvelvoitteen joustomekanismin jatkaminen ja lataussähkön nykyistä laajempi sisällyttäminen jakeluvelvoitteeseen. Esitämme, että kuorma- ja linja-autovarikoilla ja jakeluterminaaleissa sähköisten raskaiden ajoneuvoihin ja työkoneisiin ladattu sähkö voitaisiin liittää osaksi jakeluvelvoitetta vastaavalla tavalla kuin julkisista latauspisteistä ladattava sähkö. Muutos lisäisi varikkolatausinvestointien kannattavuutta ja nopeuttaisi siten raskaan ajoneuvokannan sähköistymistä.
Lisäksi jakeluvelvoitesääntelyä tulisi yhdenmukaistaa siten, että liikennepolttoaineiden sekä kevyen polttoöljyn jakeluvelvoite yhdistettäisiin yhdeksi jakeluvelvoitteeksi. Tämä voisi lisätä polttoaineenjakelijan mahdollisuuksia valita kustannustehokkain tapa täyttää velvoitetta. Kannatamme myös strategialuonnoksessa esitettyä tavoitetta lisätä uusiutuvien polttoaineiden markkinan avoimuutta. Avoin hintatieto lisäisi kilpailua uusiutuvien polttoaineiden markkinassa.
Biokaasun kokonaisvaltaiseksi edistämiseksi olisi perusteltua päivittää kansallinen biokaasuohjelma (2021). Biokaasun käyttöä tulisi edistää koko arvoketjussa hankintatuilla, investointiverohyvityksillä ja valmisteverotuksen keinoin. Raskaan kaluston ja teollisuuden päästöjen vähentämisessä kotimaisella biometaanilla on tärkeä merkitys 2020- ja 2030-luvulla. Lisäksi biokaasun tuotanto lisää maatalouden elinkeinomahdollisuuksia ja avaa tietä myös synteettisen hiilineutraalin metaanin jakelu- ja valmistusprosesseille. Hiilidioksidin talteenotto biokaasun tuotannon yhteydessä on huomioitava hiilidioksidin talteenottoa tukevissa politiikkatoimissa.
Keskuskauppakamari huomauttaa, että strategialuonnos ei juuri käsittele bioenergian roolia osana energiajärjestelmää. Bioenergia on suurin uusiutuvan energian tuotantomuoto Suomessa, ja sen rooli tulee jatkossakin olemaan merkittävä erityisesti teollisten sivuvirtojen tehokkaana hyödyntämisenä. Toisaalta esimerkiksi kaukolämmössä bioenergian rooli todennäköisesti supistuu jonkin verran strategian aikajänteellä, kun polttoon perustumattomat investoinnit etenevät, toisin kuin VTT:n perusskenaarion laskelmissa oletetaan. Tällä voi olla vaikutusta myös maankäyttösektorin nieluihin.
Strategia nostaa esille raskaan liikenteen lataus- ja tankkausasemien tukemisen jatkamisen, jotta raskaan liikenteen siirtyminen vaihtoehtoisiin käyttövoimiin (sähkö, biometaani, vety) nopeutuisi ja AFIR-asetuksessa edellytetyt tavoitteet saavutetaan. Julkisen latausinfratuen lisäksi on tärkeää tukea myös yksityisten ja puolijulkisen latausinfran kehitystä, sillä varikko- ja terminaalilatausinfran rakentamisesta aiheutuu kuljetus- ja logistiikkayrityksille mittavia kustannuksia. Raskaan liikenteen sähköistymisessä varikko- ja terminaalilatausverkoston kehitys on olennaisen tärkeä reunaehto, sillä vain osa latauksista tehdään julkisista latauspisteistä.
Keskuskauppakamari pitää tärkeänä, että strategia tunnistaa sujuvan luvituksen merkityksen energiahankkeille. Luvituksen riittävä resurssointi on varmistettava uuden lupa- ja valvontaviraston käynnistyessä. Luvituksen ja muutoksenhaun etusijamenettelyä on perusteltua jatkaa siten, että se kattaa kaiken päästöttömän energian.
Vety ja sähköpolttoaineet (strategian luku 2.4)
Suomella on hyvät edellytykset olla edelläkävijä vetytaloudessa runsaan ja EU-vertailussa edullisen ja päästöttömän sähköntuotannon sekä teollisen ja energiateknologisen osaamisen ansiosta. Puhtaan vedyn valmistus ja käyttö tukee vähähiilisyystavoitteita esimerkiksi epäsuoran sähköistymisen, energian varastoinnin sekä sähköpolttoaineiden kehityksen kautta.
Vetytalous on teollisuuden toimialojen vähähiilitiekarttojen päivityksen mukaan keskiössä useiden toimialojen murroksessa. Keskuskauppakamari pitää osion linjauksia kannatettavina. Suomen on jatkettava vaikuttamista kaiken vähäpäästöisen vedyn tunnistamiseksi EU-sääntelyssä.
Strategia asettaa uusiutuvan energian direktiivin edellyttämällä tavalla tavoitteeksi 42% RFNBO-laatuisen vedyn käytön teollisuudessa. Keskuskauppakamari huomauttaa, että tämän ei tule sitoa yksittäisiä toimijoita, jotta yksittäiset teolliset vedyn käyttäjät voivat hankkia tarkoituksenmukaisen yhdistelmän tarvitsemaansa vetyä.
Hallitusohjelman mukainen viime vuonna hyväksytty vuosien 2028–2030 vähimmäisosuusvelvoite RFNBO-polttoaineille eli sähköpolttoaineille liikennepolttoaineiden jakelussa on tärkeä askel, jolla luodaan edellytyksiä vetytalouden ja hiilidioksidin talteenoton kehitykselle.
Energiatehokkuuden edistäminen (strategian luku 2.5)
Keskuskauppakamari pitää luonnoksessa kuvattuna toimia energiatehokkuuden edistämiseksi kannatettavana. On huomionarvoista, että investointiverohyvitys voi toimia myös merkittävien energiatehokkuustoimien edistäjänä.
Energiaturvallisuus (strategian luku 2.6)
Keskuskauppakamari pitää perusteltuna, että strategialuonnos käsittelee kattavasti energiaturvallisuutta. Energian toimitusvarmuus on yrityksille tärkeä perusedellytys. Sähköpula ja kiertävät sähkökatkot voivat aiheuttaa yrityksissä merkittäviä taloudellisia vahinkoja esimerkiksi teollisuuskoneiden tai kylmälaitteiden vaurioitumisen tai varastojen pilaantumisen kautta.
Keskuskauppakamari kannattaa strategialuonnoksen toimia Venäjän energiatuonnin lopettamiseksi Suomen ja Euroopan tasolla. Vaikka Ukrainan sota saavuttaisi lähitulevaisuudessa ratkaisun, Venäjä on jatkossakin Euroopalle suuri turvallisuusuhka. Siksi lainsäädännölliset EU-tason toimet tuonnin vähentämiseksi ja lopettamiseksi ovat välttämättömiä.
Venäjän Ukrainan energiajärjestelmään kohdistamien iskujen vaikutus, järjestelmän vahvuudet ja haavoittuvuudet ja resilienssi ovat valitettava käytännön esimerkki siitä, miten sota vaikuttaa nykyaikaiseen energiajärjestelmään. Komissio aikoo laatia 2026 analyysia sodan vaikutuksista Ukrainan energiajärjestelmään osana EU:n varautumisstrategiaa. Tämä voi olla myös Suomelle merkityksellistä tietoa.
Uusiutuvien polttoaineiden valmistuksella Suomessa on myös merkittävä huoltovarmuusmerkitys, kuten strategialuonnos kuvaa. Suomen saavutettavuuden turvaamiseksi kaikissa olosuhteissa oma tuotanto ja varastointi on tärkeää.
Fossiilisten polttoaineiden rooli varautumisessa hyvän varastoitavuuden ansiosta.
On hyvä, että kyberturvallisuus on huomioitu strategiassa.
Keskuskauppakamari käsittelee sähkömarkkinoiden joustoa, joustomekanismia ja mahdollista kapasiteettimekanismia sähkömarkkinoiden yhteydessä.
Ydinenergian käyttö (strategian luku 2.7)
Keskuskauppakamari kannattaa strategialuonnoksen tavoitetta ydinvoiman lisärakentamisen edistämisestä. Ydinvoiman tuotanto Suomessa vähenee viimeistään 2050-luvulle tultaessa, jos uusia hankkeita ei käynnisty. Samalla ydinvoiman osuus kaikesta sähköntuotannosta vähenee jo lähitulevaisuudessa, vaikka ydinvoiman tuotanto pysyisi nykyisellä tasolla erityisesti tuulivoiman kasvaessa. VTT:n sähköntuotannon perusskenaarioissa säävaihtelevan tuotannon osuus kaikesta sähköntuotannosta on jo 2040-luvulla yli puolet.
Vaihtelevan tuuli- ja aurinkovoiman tuotannon kasvu on välttämätön osa fossiilista polttoaineista irtautumista. Energiajärjestelmän on oltava sen myötä yhä joustavampi ja yhdistettävä eri sektoreita ja energiamuotoja. Tasaisen perusvoiman väheneminen on kuitenkin haaste sähkön kuluttajille. Keskuskauppakamarin syksyllä 2024 toteuttamassa talouskyselyssä lähes 60 prosenttia teollisuusyrityksistä piti sähkön kasvavaa hintavaihtelua riskinä. Riittävän säästä riippumattoman perusvoiman tuotannon turvaaminen osana sähköjärjestelmän kokonaisuutta on siten tärkeää.
Energiainvestointien on oltava Keskuskauppakamarin mielestä lähtökohtaisesti markkinaehtoisia ja yksityisrahoitteisia. Sähköjärjestelmän kannalta tarpeelliset suuret hankkeet voivat kuitenkin vaatia julkista tukea toteutuakseen. Ruotsin hallituksen tilaaman raportin mukaan ydinvoiman rakentaminen on nykyoloissa erittäin vaikeaa ilman julkista tukea. Olennaista on löytää Suomeen sopiva, julkisen talouden kannalta kestävä ja markkinoita mahdollisimman vähän vääristävä malli.
Ydinvoimahankkeiden rahoituksen ja toteutuksen riskiä voidaan madaltaa useilla toisiaan täydentävillä julkisilla ja yksityisillä toimenpiteillä. Meriteollisuuden esimerkkejä mukaileva valtion takaus suurille hankkeille, kuten uudelle ydinvoimalle voisi olla tapa jakaa riskejä. EU:n puitteissa on varmistettava, että sääntely antaa selkänojaa suurten sähkönkuluttajien, kuten datakeskusten ja vedyntuotannon PPA-sopimuksille ydinsähkön ostamisesta.
Myös nykyisten reaktoreiden käyttöiän pidennykset ja tehonnostot ovat tärkeä osa ydinvoimakapasiteetin turvaamista. Tämä tulisi huomioida strategian kirjauksissa.
Ydinenergianhankkeiden on kuuluttava luvituksen ja muutoksenhaun etusijamenettelyihin tasavertaisesti muun päästöttömän energian kanssa.
Keskuskauppakamari lausuu erikseen ydinenergialainsäädännön uudistuksesta. Lainsäädännön päivittäminen tunnistamaan pienet modulaariset ydinreaktorit ja yleisesti sujuvoittamaan ydinenergiahankkeiden käsittelyä ydinturvallisuudesta tinkimättä on kannatettava tavoite. Sähköntuotannon lisäksi kaukolämpöä tuottavat pienydinreaktorit voivat olla merkittävä osa energiasektorin jäljellä olevien päästöjen leikkausta ja polttoon perustumattoman lämmöntuotannon kasvua.
Tavoitteena on oltava sääntely-ympäristö, joka tukee pienydinreaktoreiden kehittämistä ja käyttöönottoa Suomessa. Samalla on tärkeää tehdä tiivistä kansainvälistä yhteistyötä reaktoreiden standardoimiseksi, jotta sarjavalmisteisuuden skaalaedut voidaan hyödyntää tehokkaasti. Keskuskauppakamari esittää STUK:n riittävän resurssoinnin turvaamista strategian toimenpiteeksi. Tämä tukisi myös standardointityöhön osallistumista.
EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka on muuttunut uuden komission myötä aiempaa myönteisemmäksi ydinvoiman suhteen. Suomen on jatkettava aktiivista vaikuttamista, jotta kaikki päästötön energia on EU-sääntelyssä tasavertaista.
Energiamarkkinoiden kehittäminen (strategian luku 2.8)
2.8.1 Energiainfrastruktuurin kehittäminen
Keskuskauppakamari pitää luonnoksen toimenpidekirjauksia kannatettavana.
Keskuskauppakamari pitää tärkeänä, että Fingridin ja Gasgridin investointikyvystä huolehditaan. Vaikka sähköverkko on yleisesti ottaen Suomelle vahvuus, rajoitukset sähköverkkoon liittymisessä ovat muodostumassa investointien pullonkaulaksi liittymisessä erityisesti etelässä ja länsirannikolla. Verkkoyhtiöiden valvontamallin pitäisi tunnistaa jakeluverkon investointitarpeet.
Keskuskauppakamari huomauttaa, että energian tuotannon ja kulutuksen eriytyminen eri puolille Suomea pahentaa sähköverkon pullonkauloja. Esitetty tuulivoiman etäisyyssääntely rajoittaisi merkittävästi mahdollisuuksia rakentaa tuulivoimaa eteläisessä Suomessa, jonne sähkön kulutus painottuu.
Keskuskauppakamari pitää myös hyvänä sähkömarkkinalain tuoreita muutoksia, joilla on edistetty suoraan tuotannosta kulutukseen vedettävien erillislinjojen hyödyntämistä ja toisaalta linjojen kokoamista yhteen eri tuotantopaikoilta. Muutokset lieventävät sähköverkkoon kohdistuvia investointipaineita.
Keskuskauppakamari kannattaa myös kirjausta siirtoverkkojen lupakäsittelyn resurssoinnista. Esimerkiksi lunastusmenettelyjen resurssit ovat aiemmin olleet hyvin rajalliset.
2.8.2 Sähkömarkkinoiden kehittäminen
Puhdas, toimitusvarma ja kohtuuhintainen sähkö on Suomelle kilpailuetu. Sähköjärjestelmän irtautuessa fossiilisesta energiasta myös sen ominaisuudet muuttuvat. Vaihtelevan tuotannon osuus kasvaa ja säätökykyistä fossiilista tuotantoa poistuu, ja sähkön kysyntä kasvaa. Suomen sähköjärjestelmän on pystyttävä turvaamaan sähkön riittävyys kaikissa oloissa, myös kylminä ja tuulettomina päivinä. Tämä luo perustan myös sähköä kuluttaville teollisille investoinneille.
Keskuskauppakamari pitää tärkeänä periaatteena, että sähköjärjestelmä perustuu toimivaan markkinaan. Nykyinen markkinamalli ei kuitenkaan näytä yksin riittävän joustokykyä turvaaviin investointeihin. Keskuskauppakamari pitää siksi tarpeellisena erilaisten joustokykyä turvaavien mekanismien kartoittamista ja käyttöönottoa. Kyse on 2030-luvun sähköjärjestelmän tarpeisiin valmistautumisesta.
Keskuskauppakamari on lausunut erikseen fossiilittoman jouston mekanismia valmistelleen työryhmän raportista 24.6. Keskuskauppakamari pitää fossiilittoman jouston mekanismin valmistelua ja käyttöönottoa tarpeellisena. Jatkovalmistelussa on kiinnitettävä huomiota erityisesti huolellisiin vaikutusarvioihin. Sähkön hinnan muodostumiseen vuorokausimarkkinalla ei pidä puuttua. Mekanismin on oltava teknologianeutraali. Strategialuonnoksen tavoin on tärkeää varmistaa, että mekanismi ei vie kannusteita kulutusjoustolta ja markkinaehtoisilta investoinneilta.
Jatkovalmistelussa mekanismin vaikutusta sähkön hintaan on arvioitava huolellisesti sähkön käyttäjien ja kansantalouden kannalta. Lisääntyvän sähkön toimitusvarmuuden ja hinnan ennakoitavuuden hyödyn on ylitettävä järjestelmän kustannukset. Mekanismin mitoituksen on myös perustuttava realistisiin arvioihin tulevasta sähkön kysynnän kasvusta. Mekanismin jatkovalmistelun yhteydessä on arvioitava tarve laajemman kapasiteettimekanismin käyttöönotolle.
Strategialuonnos tunnistaa hyvin vesivoiman toimintaedellytysten ja säätökyvyn merkityksen sähköjärjestelmälle sekä pumppuvoimalaitosten potentiaalin. Keskuskauppakamari pitää vesivoiman hyväksyttävyyden kannalta tärkeinä laajaan yhteistyöhön perustuvia toimenpiteitä vaelluskalojen elinolojen ja luontaisen kierron parantamiseksi. Jo rakennetuissa vesistöissä voidaan myös löytää ratkaisuja, joilla voidaan lisätä sekä säätökykyä, edistää virkistyskäyttöä että parantaa vaelluskalakantojen elinolosuhteita jo rakennetuissa vesistöissä.
Keskuskauppakamari pitää kannatettavana toimia, joilla useita pieniä joustoresursseja kootaan yhteen ja tarjotaan sähkömarkkinalle. Tämä lisää erilaisten säätö- ja joustoratkaisujen kirjoa ja takaa osaltaan kilpailtua ja toimivaa markkinaa.
Keskuskauppakamari suhtautuu varauksellisesti määräaikaisen sähkön hintakaton käyttöön. Hintakatot ovat yleisesti haitallisia sähkön riittävyyden kannalta tiukan sähkömarkkinan tilanteissa.
Tutkimus, innovointi ja kilpailukyky (strategian luku 2.9)
Keskuskauppakamari pitää osion linjauksia kannatettavana. Osio kytkeytyy vahvasti parlamentaariseen tavoitteeseen nostaa T&K-menot 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta 2030 mennessä.
Standardoinnin huomiointi ja aktiivinen osallistuminen siihen on kannattettavaa.
Puolustusteollisuuteen ja tutkimukseen tehdyt panostukset voivat hyödyttää teknologisen kehityksen ja kaksikäyttötuotteiden ja materiaalien kautta myös energiasektorin toimenpiteitä.
Keskuskauppakamari esittää uutena toimenpiteenä seuraavaa: Edistetään valtion tutkimuslaitosten ilmasto-, ympäristö- ja energiainnovaatioiden kaupallistamista ja skaalaamista esimerkiksi laajentamalla valtion tutkimusorganisaatioiden mahdollisuuksia synnyttää spinoff-yhtiöitä.
Toimenpide perustuu VTT:n toimivaan malliin, jossa organisaation puitteissa tehtyä tutkimusta on kaupallistettu luovuttamalla omistusosuutta vastaan IPR-oikeuksia uudelle yhtiölle. Myös muissa valtion tutkimuslaitoksissa, kuten GTK, Luke ja SYKE, tehdään ympäristöön, ilmastoon ja energiaan liittyvää tutkimusta, jossa tuotettuja innovaatioita on mahdollista skaalata ja kaupallistaa. Vastaava toimintamalli tai muu tarkoituksenmukainen menettely tulisi laajentaa myös muihin valtion tutkimusorganisaatioihin.
Yritysten TKI-panostuksia voidaan myös edistää kehittämällä olemassa olevaa T&K-verovähennystä siten, että se on yksinkertaisempi ja palvelisi vahvemmin myös kasvavia pk-yrityksiä.
Strategialuonnoksen osion mukaan ”määrärahojen ollessa rajoitteiset joudutaan priorisoimaan tiettyjä teknologioita.” Osiossa kuvataan tarkemmin ainoastaan ydinenergiateknologioiden tutkimukseen liittyviä, sinänsä toimenpiteitä. Keskuskauppakamari toteaa, että energia- ja ilmastostrategiassa ei pidä kuvata tyhjentävää listausta priorisoiduista teknologioista. Väärinkäsitysten välttämiseksi voisi olla perusteltua siirtää ydinenergian tutkimukseen liittyvät osiot osaksi ydinvoimaa käsittelevää kappaletta.
Verotus (strategian luku 2.10)
Keskuskauppakamari esittää, että strategian toimenpiteissä mainitaan sähköistymisen ja teollisuuden kilpailukyvyn edistäminen matalalla teollisuuden sähköverotasolla ja sisällyttämällä eri toimialat kattavasti teollisuuden sähköveroluokkaan. Yksittäisten toimialojen sähköveroluokan muutosesitykset luovat epävarmuutta teollisuuden sähkön verotason jatkuvuudesta.
Myös sähkökattiloiden ja hukkalämmön hyödyntämisen kuuluminen jatkossakin teollisuuden sähköveroluokkaan tulisi kirjata strategian toimenpiteisiin. Keskuskauppakamari katsoo myös, että kaivosten ja datakeskusten on jatkossakin kuuluttava teollisuuden sähköveroluokkaan.
Suomen tulisi edistää aktiivisesti energiaverodirektiivin uudistamista siten, että polttoaineiden ja sähkön verotus ja niiden minimiverotasot porrastettaisiin ympäristöominaisuuksien perusteella, jolloin uusiutuvien ja synteettisten hiilineutraalien polttoaineiden verotasoa voitaisiin alentaa tuntuvasti. Osaltaan myös alkamassa oleva polttoainejakelun päästökauppa (ETS2) lisää uusiutuvien ja synteettisten polttoaineiden hintakilpailukykyä.
Uusiutuvien liikennepolttoaineiden valmisteveroa tulisi alentaa siten, että polttoaineiden energiasisältöveron osuutta valmisteverosta laskettaisiin ja vastaavasti hiilidioksidiveron osuutta nostettaisiin. Tämä parantaisi uusiutuvien polttoaineiden hintakilpailukykyä suhteessa fossiilisiin polttoaineisiin.
Hallitusohjelman mukaisesti liikenteen rahoitusta ja verotusta koskeva kokonaisuudistus käynnistetään vielä kuluvalla hallituskaudella. Liikenteen verotusta tulisi uudistaa siten, että verotus tukisi käyttövoimamurrosta ja siirtymää fossiilisista polttoaineista sähköön, vetyyn, uusiutuviin hiilineutraaleihin polttoaineisiin ja sähköpolttoaineisiin. Liikenteen verotuksella on ollut merkittävä fiskaalinen rooli, joten uudistuksessa olisi huolehdittava siitä, että liikenteen verotaakka ei kasva. Liikenne on luonteeltaan johdettua kysyntää, joten liikenteen korkea verotaso heikentää elinkeinoelämän kilpailukykyä, vähentää taloudellista toimeliaisuutta ja luo energia- ja liikenneköyhyyttä. Tieliikenteen verotuksen uudistamisessa luonteva reitti on siirtyä kilometripohjaiseen verotukseen, ja samalla purkaa nykyistä auto-, ajoneuvo- ja valmisteverotaakkaa.
Keskuskauppakamari kannattaa strategialuonnoksessa esitettyä meriliikenteen maasähkön verotuksen alentamista. Jo nykyisen energiaverodirektiivin säännösten nojalla satamien maasähköön voidaan soveltaa alennettua verokantaa ja luoda näin taloudellinen kannuste maasähkön käyttöön päästöjen vähentämiseksi. Maasähkön hyödyntämistä ovat hidastaneet sähkönsyöttöjärjestelmien edellyttämät mittavat investointitarpeet satamissa. Aluksilla käytettävät polttoaineet ovat kansainvälisessä liikenteessä verottomia, mikä heikentää maasähköinvestointien kannattavuutta. Satamien maasähkön käytön on arvioitu vähentävän alusten satamakäynnin päästöjä 50–80 prosentilla.
Ilmastonmuutokseen sopeutumisen vahvistaminen (strategian luku 2.11)
Keskuskauppakamari pitää tervetulleena, että elinkeinoelämän ja yksityisten toiminnanharjoittajien rooli sopeutumisessa tunnistetaan strategialuonnoksessa. Muuttuvan ilmaston vaikutuksiin on varauduttava samalla, kun toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehdään Suomessa ja kansainvälisesti. Kansainvälisellä ilmastotyön onnistumisella on ratkaiseva vaikutus siihen, kuinka suuria ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset Suomessa ja maailmanlaajuisesti tulevat olemaan ja kuinka mittavia sopeutumistoimia tarvitaan.
Sopeutuminen kytkeytyy monin tavoin huoltovarmuuteen ja yleiseen varautumiseen, jonka tärkeyttä Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on entisestään korostanut. Tämä tunnistetaan hyvin strategialuonnoksessa. Sopeutumistoimia onkin hyvä tarkastella osana huoltovarmuussuunnittelua.
Esimerkiksi metsäsektorin kannalta tautien ja tuhoeliöiden leviäminen pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle muodostaa merkittävän riskin metsien elinvoimaisuudelle ja raaka-ainehankinnalle. Elintarviketeollisuudelle sääilmiöiden äärevöityminen, kuten kuumat ja kuivat kesät tai tulvat muodostavat riskin kotimaisten elintarvikkeiden saatavuudelle.
Sopeutuminen on huomioitu myös parhaillaan valmisteilla olevassa alueidenkäyttölaissa.
Yrityksien ilmastoriskeissä on huomattava, että ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat vaarantaa raaka-aineiden, materiaalien ja komponenttien toimitusketjuja Suomen ulkopuolelta.
Tarkemmin sopeutumista käsitellään Kansallisessa ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelmassa.
EU-vaikuttaminen (strategian luku 2.12)
Keskuskauppakamari on käsitellyt eri teemoihin liittyviä EU-vaikuttamisen kärkiä lausunnon eri osissa. Keskuskauppakamari korostaa aktiivisen EU-vaikuttamisen merkitystä EU-vaikuttamisen periaatepäätöksen mukaisesti. Erityisen tärkeää tämä on EU:n 2040-ilmastotavoitteen sekä sitä seuraavan, vuoden 2030 jälkeisen ilmastoarkkitehtuurin neuvottelussa.
Yleisesti monet EU-politiikan päälinjat, kuten Kilpailukykykompassi ja Puhtaan teollisuuden ohjelma ovat menneet Suomen energia- ja ilmastopolitiikan kannalta hyvään suuntaan esimerkiksi kustannustehokkuuden ja teknologianeutraaliuden korostumisen osalta. Toisaalta esimerkiksi valtiontukikilpailun jatkuminen valtiontukisääntöjen poikkeusten jatkuessa 2030 asti on huolestuttavaa ja syö esimerkiksi Suomen edullisen sähkön hinnan tuottamia etuja.
On tärkeää, että strategialuonnoksessa on nostettu esille kansainvälisen saavutettavuuden ja liikenne- ja kuljetusjärjestelmän merkitys Suomen kilpailukyvylle ja huoltovarmuudelle. EU-sääntelyyn vaikuttamisessa on jatkossakin tärkeää varmistaa talvimerenkulun edellytykset ja kustannuskilpailukykyvaikutukset.
Nykytilanne ja arviot politiikkatoimien vaikutuksista (strategian luku 3)
Hiilineutraaliustavoitteen 2035 saavuttaminen on vaikutusarvioiden mukaan haastavaa erityisesti maankäyttösektorin käännyttyä päästölähteeksi. Toisaalta päästövähennykset etenevät vaikutusarvioiden perusteella jatkossakin lupaavasti ja Suomi voi tavoitella kansainvälisesti huomattavia päästövähennyksiä.
Hiilineutraaliustavoite 2035 on tärkeä kiintopiste, joka on mobilisoi laajasti suomalaista elinkeinoelämää ja yhteiskuntaa ilmastotoimiin. Keskuskauppakamarin arvion mukaan hiilineutraalius 2035 on nykytiedolla vaativa tavoite, mutta edelleen saavutettavissa. Ydin on painottaa päästövähennyksiä ja laajentaa keinovalikoimaa jäljelle jäävien päästöjen kattamiseksi, mukaan lukien Suomen ulkopuolella toteutettavat toimet. Karkeasti tätä voi kuvata kaavalla 15-(5+5+5) = 0, eli kokonaispäästöt – (maankäyttösektori + teknologinen nielu + kansainväliset joustot). Eri palikoita voidaan säätää tilannekuvan kehittyessä.
Vertailukohtana toimii Ruotsin hiilineutraaliustavoite, jossa on asetettu päästövähennystavoite (-85% 2045) ja loput katetaan täydentävillä toimilla (metsien ja peltojen lisäiset toimet, tekniset nielut, kansainväliset joustot). Maankäyttösektorin epävarmuuden vuoksi on perusteltua pienentää sen roolia. Toimia tarvitaan silti kaikilla sektoreilla. Ruotsia vastaavasti Suomenkin ilmastotavoite voidaan jakaa päästövähennyksiin ja täydentäviin toimiin.
Ilmastolain ja ilmastosuunnitelmien lähtökohtana on, että toimet toteutetaan kotimaassa. Ilmastolain perusteluissa kuitenkin todetaan, että hiilineutraaliustavoite ja esimerkiksi kansainvälisten joustojen hyödyntäminen sen saavuttamisessa arvioidaan vuonna 2025. Kotimaisten toimien ensisijaisuus on perusteltua, mutta myös valtioiden välisellä yhteistyöllä toteutettaville päästövähennyksille on oltava avoin. Keskuskauppakamari esittääkin, että energia- ja ilmastostrategia huomioi myös Suomen ulkopuolisten toimien hyödyntämisen osana kansallisten ilmastotavoitteiden saavuttamista.
Suomi voisi hyödyntää Pariisin sopimuksen Artikla 6:ta tavoitteen saavuttamisessa Ruotsin ja Norjan tapaan. Tällöin Suomi tukisi ilmastotoimia kumppanimaassa ja laskisi tästä osan omaksi hyödykseen. Mitoitus voisi vastata Suomen jäännöspäästöjä, eli 5-10% 1990 tasosta (5 Mt = n. 7 %).
Kansainväliset joustot toimisivat ilmastopolitiikan ”varoventtiiliniä”, kun jonka avulla katetaan kustannustehokkaasti viimeiset tonnit, jotka olisivat kotimaassa olennaisesti kalliimpia ja vaikeampia. Hankkeille tulisi asettaa laatuvaatimuksia, ja niihin voitaisiin kytkeä suomalaisen teknologian ja palvelujen hyödyntämistä.
Käyttöönotto voidaan vaiheista siten, että ensin rakennetaan valmius hyödyntää Artikla 6:ta, ja myöhemmin päätetään mitoituksesta, mallista ja resursseista.
Keskuskauppakamari huomauttaa, että monet strategiassa esitetyt toimet ovat jo voimassa olevia toimia tai ne on suunnitelman mukaan tarkoitus käynnistää vuosina 2026–2027. Toimenpiteiden toteutukselle ei kuitenkaan ole varattu rahoitusta ministeriöiden budjettiesityksissä. Päästövähennystoimien rahoitukselle tulisi luoda uskottava rahoitusmekanismi esimerkiksi rahastoimalla päästökauppatuloja investointiohjelmaksi, josta strategian ja KAISU-ohjelman mukaisia päästövähennystoimia voitaisiin rahoittaa.