Kevyempi verotus kannustaa työntekoon

Verotuksen asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että ansiotuloverotusta on kevennettävä, jotta työpanos ja tuottavuus kasvaisivat. Kireä työn verotus ohjaa kansalaisia viettämään enemmän vapaa-aikaa työn ja opiskelun sijasta.

”Viisasta veropolitiikkaa olisi alentaa ansiotuloverotuksen rajaveroasteita kautta linjan. Alhaisempi työn verotus kannustaisi työntekoon, mikä vahvistaisi yhteiskunnan rahoituspohjaa”, toteaa Keskuskauppakamarin verotuksesta vastaava johtaja Terhi Järvikare.
”Viisasta veropolitiikkaa olisi alentaa ansiotuloverotuksen rajaveroasteita kautta linjan. Alhaisempi työn verotus kannustaisi työntekoon, mikä vahvistaisi yhteiskunnan rahoituspohjaa”, toteaa Keskuskauppakamarin verotuksesta vastaava johtaja Terhi Järvikare.

Viime vuosina Suomi on alkanut taas kiristää työn verotusta 15 vuotta jatkuneen kevennyspolitiikan jälkeen. Kiristyksiä on perusteltu verotulojen rapautumisella. Taantuma ja työvoiman ikääntyminen horjuttaa julkisen talouden tasapainoa. Asiantuntijoiden mukaan kiristyslinja ei edusta kestävää veropolitiikkaa. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen suosittelee entisen linjan jatkamista ja veronalennusten suuntaamista työn verotukseen, jotta ihmiset lisäisivät työpanostaan. ”Se on hyvä peruslähtökohta maassa, jossa pelkän peruskoulutuksen saaneiden työllisyysaste jää alhaiseksi hyvässä työiässäkin.”

Vartiainen ei ole yksin tällä kannalla. Jo valtiovarainministeriön nykyisen valtiosihteerin Martti Hetemäen johtama asiantuntijaryhmä – virallisesti ”verotuksen kehittämistyöryhmä” – suositti vuonna 2010 yksimielisesti ansiotuloverotuksen rajaveroasteiden alentamista kautta linjan ja 50 prosentin kattoa ylimmälle rajaveroasteelle. Ryhmä ehdotti myös, että arvonlisäveroa nostettaisiin. Keskuskauppakamarin verotuksesta vastaava johtaja Terhi Järvikare oli mukana Hetemäen ryhmässä. ”Ansiotuloverotuksessa on nyt lähdetty toiselle tielle. Arvonlisäveroa on kyllä nostettu”, Järvikare sanoo.

Valtiovarainministeriön vero-osaston finanssineuvos Elina Pylkkänen sanoo että työryhmän linjauksia on toteutettu monilta osin, mutta ei täysin ansiotuloverotuksen osalta. Pylkkänen kuitenkin uskoo, että Suomi palaa tulevaisuudessa entiselle linjalle: työn verotusta kevennetään ja kulutus-, kiinteistö- sekä terveys- ja ympäristöperusteisia veroja puolestaan kiristetään. Hetemäen ryhmän lisäksi myös kansainväliset talousjärjestöt ovat suositelleet Suomelle tätä suuntaa.

Verotuottoja tarvitaan

Varmaan lähes jokainen veronmaksaja keventäisi mielellään omaa verotaakkaansa. ’Verot verta juovat’, kuuluu vanha sanonta. Tämä ajatus ei kuitenkaan ole läheskään koko ’totuus’ verotuksesta, vaan tarina on paljon vivahteikkaampi. Verotus vaikuttaa paljon yksilön ja kansantalouden toimintaan, se oikaisee tai vääristää, kannustaa tai rankaisee. ”Mitä ikinä verotatkin, sitä saat vähemmän”, opetti Yhdysvaltain keskuspankin Fedin entinen pääjohtaja Alan Greenspan.

Pitkällä aikavälillä korotukset eivät ole hyvä ratkaisu edes julkisen talouden kannalta. Veronkorotus voi nimittäin vähentää verotuottoa. Tätä ilmiötä kuvaa niin sanottu Lafferin käyrä: veron tuotto kasvaa veroprosentin nousun mukana vain tiettyyn pisteeseen, jonka jälkeen se alkaa vähetä. ”Ansiotulovero vääristää väistämättä työn tarjontaa ja muitakin päätöksiä”, sanoo Vartiainen.

Työn verotuksen kannustavuus tarkoittaa sitä, missä määrin verotus motivoi lisäämään tai vähentämään työntekoa. ”Jos veroprosentti on matalampi, saadaan käyttöön suurempi työpanos ja enemmän ihmisiä jakamaan verotaakkaa”, Järvikare sanoo. Työikäisen väestön vähetessä yhä pienempi osa kansaa elättää yhä suurempaa joukkoa. Siksi on tärkeää maksimoida työkykyisten työpanos, sillä se vahvistaa julkistalouden rahoituksen pääpilaria: ansiotuloverotuksen veropohjaa.

Vartiaisen mukaan pohjoismaisen sosiaaliturvan ja verotuksen yhdistelmä on ongelmallinen siksi, että se yllyttää ihmisiä viettämään vapaa-aikaa. ”Parametrejä pitäisi väestön ikääntyessä muuttaa niin, että työnteosta tulisi houkuttelevampi vaihtoehto.” Vartiainen arvioi, että tämä viesti on mennyt huonosti perille. ”Kysymys, kannattaako tehdä tai teettää työtä, on päässyt hitaasti poliittiseen keskusteluun.”

Järvikare korostaa, että työn kohtuullinen verotus kannustaa myös opiskelemaan ja osaamisen lisäämiseen. Hän muistuttaa, että talouden nousu edellyttää myös tuottavuuden kasvua. Se taas edellyttää vankkaa osaamista, joka puolestaan voi perustua vain sille, että ihmiset hankkivat hyvän koulutuksen.

”Verotusta sekä tulonsiirto - ja palvelujärjestelmää on mietittävä kokonaisuutena”, sanoo valtiovarainministeriön finanssineuvos Elina Pylkkänen.
”Verotusta sekä tulonsiirto – ja palvelujärjestelmää on mietittävä kokonaisuutena”, sanoo valtiovarainministeriön finanssineuvos Elina Pylkkänen.

Pylkkänen pitää Suomen yhteiskuntapolitiikan keskeisenä ongelmana sitä, että verotusta, sosiaaliturvaa ja hyvinvointipalveluita ei ole sovitettu yhteen niin, että ne palvelisivat työllisyystavoitteita. Verotus voi kannustaa ihmistä työmarkkinoille, kun taas sosiaaliturvan jotkin piirteet yllyttävät jäämään kotiin. Kotihoidon tuki – jonka päälle moni kunta maksaa ’kuntalisän’ – mahdollistaa vanhemman kotiin jäämisen, mutta tätä etuutta verotetaan ankarammin kuin työtuloa. ”Voi olla, että kansalaisilta hämärtyy, haluaako valtiovalta edistää työllisyyttä vai ei, ja kuinka pitkäksi äitien työurien katkos halutaan”, Pylkkänen huomauttaa.

Pylkkäsen mukaan tällaisten ristiriitojen ratkomiseksi on lisättävä yhteistoimintaa politiikan eri lohkojen välillä. ”On mietittävä yhdessä verotuksen sekä tulonsiirto- ja palvelujärjestelmän kokonaisuutta.” Hänen mielestään verojärjestelmää tulisi selkiyttää ja yksinkertaistaa, jotta se ohjaisi tehokkaammin ihmisten valintoja, koska verotuksen läpinäkyvyys edistää myös sen kannustavuutta. Vuosittain vähitellen kasvava verovähennys ei välttämättä tuota haluttua vaikutusta. ”Verokannusteen tulisi olla selkeästi ymmärrettävissä ja riittävän houkutteleva, jotta sillä saadaan toivottuja vaikutuksia, esimerkiksi lisätyksi työntekoa.”

Pitkien lomien kustannukset

Viime aikoina on syntynyt keskustelu ’downshiftaamisesta’, elämän leppoistamisesta, joka tarkoittaa käytännössä lähinnä työnteon vähentämistä. Jotkut viettävät talvellakin kuukausien mittaisia lomia. Vartiaisen mielestä myös verotuksen täytyy muuttua, jos vapaa-aikaa suositaan tulevaisuudessa nykyistä tuntuvasti enemmän. ”Suunnan täytyy olla se, että työn verotus kevenee.”

”Pohjoismaisen sosiaaliturvan ja verotuksen yhdistelmä on ongelmallinen siksi, että se yllyttää ihmisiä viettämään vapaa-aikaa”, sanoo VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen.
”Pohjoismaisen sosiaaliturvan ja verotuksen yhdistelmä on ongelmallinen siksi, että se yllyttää ihmisiä viettämään vapaa-aikaa”, sanoo VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen.

Vartiaisen mukaan hyvinvointiyhteiskunta maksaisi kovan hinnan vapaa-ajan suosion merkittävästä kasvusta. Downshiftaajan yhteiskunnalta saama palvelupaketti ei nimittäin supistu yhtään, vaikka hänen maksamansa verot vähenevät. ”Hän lähettää lapsensa edelleen peruskouluun ja saa yhä kalliin hoidon, jos sairastuu vakavasti.” Hän sanoo, että poliitikkojen olisi tuotava rohkeasti keskusteluun hyvinvointiyhteiskunnan kannalta olennaiset asiat. ”Näin hyvä palvelupaketti meillä on, mutta teidän, jotka sen saatte, pitää kustantaa se.”

Persoonapronomini ”te” tarkoittaa tässä yhteydessä tavallisten palkansaajien suurta enemmistöä, joilta julkinen valta käytännössä kerää verot. Vartiaisen mielestä on harhakuvitelma, että hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusongelmat voitaisiin ratkaista kiristämällä suurituloisten verotusta. ”Enkä puhu omista veroistani”, hän sanoo.

Teksti on julkaistu Kauppakamarilehdissä 3/2014